Market: Lava Trouble

Artsy Records

Löydän itseni jälleen pohtimista sitä ikiaikaista kysymystä, että koska äänet ovat musiikkia tai äänitaidetta, ja koska ihan vaan silkkoja ääniä. Market, eli elektroniikasta vastaava Tom Lönnqvist ja elektroniikan lisäksi ’muustakin’ vastaava Samuli Tanner, on kymmenen vuoden ajan luonut äänitaidettaan ennakkoluulottomasti ja Lava Trouble on ymmärtääkseni duon uusin tuotos. Artsy Records on puolestaan kunnostautunut marginaalisten julkaisujen saralla ja olenkin tehnyt rohkeita linjoja suosivan lafkan kautta monia herkullisia äänitaidelöytöjä. Mikä siis mättää nyt?

Kaiketi Lönnqvist ja Tanner liitävät eri ulottuvuuksissa kuin minä. En vain saa yhden raidan mittaisesta teoksesta minkäänlaista otetta, eikä se toisaalta myöskään kuljeta, leijuta, keinuta tai tuupi minua oikein mihinkään suuntaan. Olen kuin ohjauskykynsä menettänyt laiva, tai päivityksistä vaille jäänyt kone, johon tungetaan aivan liian uutta softaa sisään.

Erittäin satunnaisilta kuuluvat äänet ovat syntyneet kuka tietää miten. Sanat eivät tahdo riittää kuvaamaan vingahdusten, särinöiden, kolahdusten ja kaiutettujen huminoiden sinkoillessa kuin superpallot metron pitkiä, pitkiä rappusia alas. Kyllähän siinä kaikenlaista jännää tapahtuu ja lentoratoja tulee ihmetelleeksi, mutta ajatukset ovat jo karanneet laiturille metroa odottamaan. En tahdo pysyä läsnä, kun kuuntelen teosta, punaista lankaa ei löydy sisältä.

41 ja puolen minuutin mittainen ääniteos, joka on siis kirjattu vain yhdeksi raidaksi, muuntuu kyllä matkan varrella. Noin puolivälissä koittaa hiljainen hetki, joka kielii mahdollisesta vinyyli/C-kasetti -julkaisusta, johon pieni tauko sopisi. Kokonaisuudessa voi halutessaan nähdä erilaisia vaiheitakin, liekö ihan improvisaatiota ainakin osa yllättävistä suhinoista, sihinöistä, naksahteluista, pulputuksista ja muusta. Toisinaan tulevat mieleen vuoden 1977 Tähtien Sota elokuvan ääniefektit, kun kaksi kaapattua droidia matkaa droidivarkaiden aluksessa ja erikuntoiset sähköiset värkit osoittavat enemmän ja vähemmän olemassaolon merkkejä. Niistähän suurin osa oli enemmän tai vähemmän rikki, eikä allekirjoittaneenkaan vastaanotin taida poimia näitä lähetyksiä.

Lava Trouble voi tietysti antaa vihjeen jo nimessäänkin, sillä laavahan liikkuu toisinaan hitaasti ja verkkaisesti, eikä tämä levy ole ongelmaton – ainakaan satunnaiselle kuulijalleen. Äänitaide on ehdottomimpia taiteenlajeja ja tämä ongelmainen teos suhahti ainakin toistaiseksi sektoristani ohitse.