Julkaistu: 14.03.2004
Arvostelija: Jari Jokirinne
Sire
Tänä päivänä on helppo olla detroitilainen rock-yhtye. Vaikka maantieteellisillä seikoilla ei tunnetusti ole mitään tekemistä musiikillisen laadukkuuden kanssa, tuntuu maailma nielevän purematta kaiken mitä tuosta karusta moottorikaupungista meille tarjotaan. Aivan kuin Seattle reilut kymmenen vuotta sitten, on Detroit nostettu tämän päivän katu-uskottavan rockin tyyssijaksi. Hetkellisestä buumista voi vielä selvitä hengissä, mutta siinä vaiheessa kun levy-yhtiöiden pr-ihmiset alkavat puoliväkisin muovaamaan joka toisesta räkäisestä garage-yhtyeestä uusintä lenkkiä ”detroit-soundiin”, on langettava tuomio julistettu. Skenet kukoistavat aikansa ja sen mukanaan tuomista nimistä vain lahjakkaimmat jäävät elämään ikuisesti. The White Stripes todisti suuruutensa viimeistään loistavalla Elephant-levyllä, mutta miten The Von Bondiesin laita? Puhaltaako Pawn Shoppe Heart vain lisää ilmaa puhkeamaisillaan olevaan kuplaan vai onko kyseessä oikeasti hyvä rock-kiekko?
Pitkällisen pähkäilyn tuloksena alan vähitellen kallistumaan jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Von Bondies ei kakkoslevyllään keksi tuhanteen kertaan kirjoitettuun lukuun mitään oleellisesti uutta, mutta oman juttunsa se hoitaa mallikkaasti. Ja vaikka VB vaikuttaa nopealla tutustumisella vain laumalta hyvin kotiläksynsä tehneitä nulikoita, on sille siunaantunut jotain merkittäviä vahvuuksia. Yhtyeen voimahahmo Jason Stollsteiner on onnistunut kirjoittamaan Pawn Shoppe Heartille muutamia varsin hyviä melodioita, joiden pariin ei turhan usein tämän genren levyissä törmää. Von Bondies ei siis pelaa pelkkien tehokkaiden riffien varassa, vaan levyltä löytyy tarpeeksi kerroksia ja vaihtelevuutta pitkäänkin kuunteluun. Lisäpinna täytyy Stollsteimerille antaa laulutulkinnasta – mies ei ole äänenkäyttäjänä arvatenkaan mikään virtuoosi, mutta täydellinen antautuminen korvaa sataprosenttisesti taidolliset puutteet.
Pawn Shoppe Heartin tuottajana on toiminut legendaarisen Talking Headsin Jerry Harrison, jonka piikkiin voi myös osan kunniasta osoittaa. Vaikka VB on tyylillisesti kaukana TH:n taidepopista, voi bändien välille joitain yhteneväisiä suuntaviivoja vetää. Ainakin molemmilla on musiikissaan tietty anarkistinen sivumaku, jonka he tarjoavat siloittelemattomassa paketissa ja vieläpä sopivan ylpeällä asenteella.
