Favourite Colours: Summer �13

Omakustanne

Helsinkil�inen Favourite Colours p��si taannoin yll�tt�m��n monen monituisia aatoksia her�tt�neell� Through the Night -sinkullaan. Biisi� arvioidessani tulin hakeneeksi aika ronskisti vertailukohtia ison maailman isoista t�hdist�, mutten kadu silti sanaakaan. Vaan eip� tuossa viel� kaikki, sill� b�ndin debyyttialbumi pist�� aina vain paremmaksi yhdell�, toisella jos kolmannellakin saralla.

Saatekirjeess� nostetaan h�peilem�tt� esiin jopa klassinen Twin Peaksin soundtrack, mutta mit�p� muutakaan lyhyest� Party�s Over -raidasta voisi toisaalta todeta. Kun heti per��n t�r�ht�� sinkkunumero Better svengaavine bassolinjoineen ja kohtalokkaine poprock-kohotuksineen, niin haastavaa yhtyett� on sorsiakaan oikein mist��n. Lempiv�rit muuntuvat kuin kameleontin yll� ja se jos mik� kantaa 44 minuuttisen esikoista yli satunnaisten haasteiden.

Summer �13 taiteileekin jatkuvasti synaisen popin, laulaja/lauluntekij� rockin ja eri aikalinjojen kanssa, juuttumatta tai kompastumatta juuri miss��n kohdin. En aivan t�ysin ole viel� keksinyt kevyesti pulpmaisen Remember That Day -sinkkulohkaisun pointtia, mutta biisi lienee tekij�lleen t�rke�, ihan jo lyriikoista jotain p��ttelem�ll�. L�hes kuuden minuutin mitta osoittautuu plus nelj�n minuutin onnistuneen kohottelun j�lkeen ehk� vain sittenkin turhan kookkaalta, t�m�kin on kyll� hurjan l�hell� kunnaria.

Kuten todettua, Favourite Colours tuntee musiikkihistoriansa ja ymm�rt�� erityisen hyvin s�vyvaihteluiden p��lle. Melodiat, harmoniat ja vastaelementit t�ydent�v�t toisiaan, dreampopin untuvan ja poprockin astetta kovempien ainesten muodostaessa j�nnitteit� biisien keskelle. Kappaleet kirjoittanut vokalisti Aaro Sepp�nen osaa muistuttaa kuulijaa Bowiesta, Princest� ja Lennonista j��m�tt� kuitenkaan kiinni suorasta lainailusta. Melodiat saavat hallita, vaan eiv�t m��r�ill� kaikkea valtakunnassa.

The Sea and You on my�s Badalamentit ja Moroderit kuullut ja mestareilta jotain pient� enemm�n oppinut, mutta Favourite Colours pit�� paksuimmatkin synapilvet vankasti poprockin tuttujen mannerten yl�puolella. Eik� niist� verkalleen tippuva sadekaan ole niin sinist�, vaan ennemminkin vehreytt� tukevaa ja orgaanisuutta korostavaa. Melankolia ei p��se synkent�m��n kes�isyytt� ja l�mp��.

Summer �13 on harvinaisen vahva ja kyps� levykokonaisuus. Tuntuu suorastaan uskomattomalta, ett� kyseess� on vasta b�ndin debyyttialbumi. Nyt toivonkin vain hyv��, pitk�� ja tuottoisaa matkaa uusille lemppariv�reilleni.