Osa7029: Elements of Clarity

Eclipse Music

Säveltäjä Aki Yli-Salomäen upea ambient-projekti on edennyt kuudennen pitkäsoiton virstanpylväälle. Monikaan asia ei ole muuttunut sitten loppuvuoden 2021, kun sanalla sanoen täydellinen Sounds for Abandoned Places -albumi ilmestyi. Siron minimalisminsa äärimmäisyyksiin ajanut ja silti vahvan melodinen levy on edelleen yksi vuosikymmenen tapauksista, rohkenen väittää, joten odotin seuraajalta poikkeuksellisen paljon.

Entä mihin Elements of Clarity kuulijansa johdattaa, mitä Yli-Salomäen elektroakustinen ambient heijastelee meille nyt? Monet elementit ovat tuttuja ja ns. paikoillaan, mutta muutoksen voimiakin on havaittavissa. Tällä erää mukana ovat Yhdysvalloissa asuvan Jonas Petersenin toteuttamat jouset, jotka kiistatta avaavat linjoja ja avartavat mahdollisuuksia. Syntetisaattoreita on ohjelmoinnin sijaan soitettu, mikä lisää inhimillistä elementtiä luomisen kaavoissa ja antaa elektronisille äänille enemmän persoonallista eloa. Samalla lämpö hehkuu elektronisten pilvien sisällä ja kaikkea leimaa pienen pieni orgaaninen sattumanvaraisuus. Kyse ei ole suuresta siirtymästä, mutta ehdottomasti havaittavasta.

Etenkin albumin keskivaiheilla kuultava That Something Inside tuntuu hyötyvän suuresti rahdun uudistuneesta työkalupakista, josta eivät ainakaan sävyt lopu kesken. Minimalismi saattaa olla joillekin mörkö ambientin yhteydessä, mutta Yli-Salomäki tietää mitä tekee ja mihin suuntaa. Pehmeys on olennainen osa äänimaisemaa, mutta seassa on myös pistävämpiä partikkeleita, ympäristöstään esiin nousevia linjoja, pisteitä ja kehiä. Rauhaan kääritty ja seesteisyyteen upotettu Drowsy on jo lähes dreampopin kaltaista hattaraa, tosin hitaasti kääntyilevää ja poikkeuksellisen suuria kaariratoja suosivaa sellaista.

Em. raitojen välissä Artificial Insects särisee enemmän, rikkoo lampensa pintaa ja tuntuu vaeltelevan lievän päämäärättömästi, mutta kaikella on tässäkin äänikentässä tarkoituksensa ja paikkansa. Melkoisiin pituusmittoihin yltävä päätösraita There Is Only This Moment on orkestraalisine elementteineen puolestaan kokonaisuuden elokuvallisinta laitaa. Suuri ja lavea ei kuitenkaan merkitse paksua tai korkeaa äänivallia, vaan kaikkea leimaava pienuuden vaaliminen pitää pintansa loppuun asti.

Elements of Clarity on selvästi teos, jonka täydelliseen purkamiseen ja omaksumiseen tulee kulumaan vielä aikaa. Yli-Salomäki on hionut soundeja, sävellyksiä ja erityisesti sovituksia huolella, hävittämättä kuitenkaan inhimillistä osaa, herkkyyden salaisuutta, ja se on melkoinen saavutus näin kuulaassa äänitaiteessa.