Saattohoito79: Ajankohtainen Kakkonen

Hiljaiset Levyt

Kotimaisen punkrockin suoremmalla sivulla viihtyvä Saattohoito79 on viime vuosina käynyt tutuksi nimeksi Desibeli.netinkin sivuilla. Kouvolan, tuon ”Suomen harmaimman kaupungin”, kasvattijoukko takoo kitarapunkrokkiaan kuten niin monet muut jo aiemmin, mutta riittävän terävällä biisikynäjoukolla syntyy parhaimmillaan terävintä mahdollista jälkeä.

Sitten Mitä sä haluut, sitä sä saat - debyyttipitkäsoiton yhtyeeltä on ilmestynyt neljä sinkkua, ja nuo kaikki mainiot nimibiisit on kerätty viisaasti myös uudelle albumille. Yllättävänkin suoraksi rakkauden julistukseksi osoittautunut Mä en haluu mitään muuta on yhä toimiva veto, joka tehostaa kummasti B-puolen voimaa. Vuosi sitten ilmestynyt lainaveto Pääoma ja valtiovalta on myös kiistatonta A-luokkaa, eikä kyseisen seiskatuumaisen B-puolta kannattanutkaan ottaa mukaan näihin juhliin.

Ajankohtainen Kakkonen potkaistaan näyttävästi käyntiin, kun (tahallisen?) korneja haaveita tihkuva Rockunelmii paljastaa soundin rosoisimman laidan. Tekstinhän voi nähdä myös pienenä piikittelynä, mutta rock’n’rollin unelma näyttäytyy aina yhtä hankalana. Tämäkin numero on sinkku ja sellaiseksi valintana suorastaan selviö. Em. Pääoma ja valtiovalta on loistava jatko, jonka jälkeen Täältä tullaan elämä! täydentää alun jykevän triptyykin. Kolme lyöntiä, kolme kunnaria ja kaikki tuntuu olevan vielä näissä kohdin täysin mahdollista.

Vaan eihän se taso mitenkään voi aina vain ylhäällä killua. En täysin ymmärrä albumin seuraavia valintoja, mutta hieman myöhemmin soiva Maailma palaa saa taas kipinät sinkoilemaan lupaavammin maisemaan. A-puolen alun kaltaisia täsmäiskuja ei enää kuulla, vaikka peruspalikat mainiosti toimivatkin ja periaatteessa mikään ei ole pielessä. Kiekon maalin saatteleva Kevyesti keskellä päivää tuo akustiset kitarat ja loppuballadin kelloineen kaikkineen mukaan kuvaan, sulkien levyn maltillisempiin sävyihin. Klassinen siirto, mutta tällä erää onnistunut sellainen.

Ajankohtainen Kakkonen on parhaimmillaan tappavan tehokasta vyörytystä ja näistä aineksista olisi saanut koottua timantinkovan EP-levy. Albumiksi kiekko on mielestäni tarpeettoman hajanainen joukko lauluja, mutta nämähän nyt ovat vain mielipiteitä.