Ankara: Inca

Vapaat Levyt

Karjalan Värit -kokoelmalla esiintynyt joensuulainen hevirockbändi Ankara yhdistelee soitossaan heviin suomirockin melankolista tunnelmaa ja hetkittäin myös itämaisia mausteita. Laulaja-kitaristi Justuksen ääni on karhean raaka, eli oikein sopiva vahvasti talttailevaan rokkitykittelyyn. Kolmen biisin sinkun avaava nimibiisi Inca meuhkaa säkeissään todella tiukasti, kerron lähtiessä leijuvampaan laulutunnelmointiin. Kerron jälkeinen Kingston Wall -mausteinen kitaravinguttelu on oikeastaan minun korvaani se itämainen mauste ainakin tämän levytuotoksen osalta. Isänmaallisesti nimetty Pro Patria jatkaa samoilla ankarilla riffeillä ja tiukasti etenevällä laululla. Kerron Pro Patria –taustahuuto nostaa omia karvojani pystyyn, raskaamman suomalaisen rockin ystäviä biisin aihe ja synkähkö ryttyytys saattaa puhutella osuvammin. Kokoelmaltakin löytyvä kolmosraita Taivaaseen on aito slovari paatoksellisella kristillishenkisellä lyriikalla ja tunnelmoivalla laululla. Lajityyppiinsä ihan tervetullutta uutta verta, minua Ankaran tilitykset eivät juuri kummemmin lämmitä. Eiköhän etenkin tuota slovaria silti tule kuultua tulevaisuudessa raskaamman rokin kissanristiäisissä kyllästymiseen asti. Ken tietää?