Neil Young: Chrome Dreams

Neil Youngilla oli hallussaan 1970-luvulla paitsi loppumaton klassikko- ja laatulaulujen lähde myös tapa jättää jo valmiita albumikokonaisuuksia julkaisematta. Se, oliko hän niihin tyytymätön vaiko halusi vain pitää ne itsellään, ei ole täysin käynyt selväksi. Voi olla, ettei hänelle itselleenkään. Olihan koko vuosikymmen hänelle melkoisen usvaista ja huuruista aikaa, kuten päihteiden säännöllisillä käyttäjillä tuppaa olemaan.

Homegrown sai odottaa julkaisuaan 45 vuotta, The Hitchhiker 41 vuotta. Chrome Dreams rikkoo nämäkin luvut, sillä kolmen vuoden aikana äänitetyn albumin viimeisistä sessioista ehti vierähtää 46 vuotta ennen virallista julkaisua. Levy ehti elää lähes saman ajan jonkinlaisena graalin maljana: bootleg-versioita riitti. Maine oli lopulta niin legendaarinen, että jopa Young itse julkaisi vuonna 2007 Chrome Dreams II -nimeä kantaneen albumin.

Nyt hän on kuitenkin antanut luvan tuutata alkuperäinen uunista ulos - ja hyvä niin. Vuonna 1977 julkaisua harkittiin, mutta syystä tai toisesta Young päätyi tekemään osittain samojen biisien eri versioista vaatimattomamman American Stars 'n Bars -albumin. Se on itse asiassa ainoa edes osittainen harhalaukaus Neil Youngin vuosien 1969-1979 tuotannossa, mikäli laskee joukosta pois Long May You Run -yhteislevytyksen Stephen Stillsin kanssa.

Vaikka kaikki albumin laulut julkaistiin aikoinaan muilla levyillä, ei monikaan niistä ollut enää ennallaan, mikäli pidämme biisien alkuperänä näitä äänityksiä. Alkujaan akustinen Powderfinger sai kovin erilaisen dynamiikan ympärilleen Rust Never Sleeps -albumilla, ja samaa voi sanoa myös Sedan Deliveryn rock-kohkauksesta. Kenties kiinnostavin veto on kuitenkin vasta vuoden 1993 Unplugged-albumilla päivänvalon nähnyt Stringman, josta vuosien vieriminen muokkasi kovin toisenlaisen teoksen.

Vaikka jatkuvassa liikkeessä oleva levoton sielu yhdistettynä päihteiden käyttöön on yksi mahdollinen syy levyn hylkäämiseen (huomionarvoista on miten pitkälle suunnitelmat oli viety; albumin kansikuvan on taiteillut Rolling Stones -kitaristi Ronnie Wood joulukuussa 1976), Chrome Dreamsin apeus ja alakulo on hyvä haastaja. American Stars 'n Barsia Young nimittäin päätyi täyttämään pöhköyteen asti leppoisemmilla kantriralleilla.

Vaikka on selvää, että keskeiseksi osaksi Young-kaanonia nousseiden laulujen uutuudenviehätys on lähes 50 vuodessa karissut, kulttuurihistoriallinen arvo nostaa Chrome Dreamsin merkittäväksi julkaisuksi Neil Youngin valtavassa levytyshistoriassa. Rahanarvoisuudesta voikin sitten olla montaa mieltä. Toisaalta, Like a Hurricanen kaikkien versioiden kitarasoolojen kuunteleminen saattaa hyvinkin olla elämän tarkoitus.