Mount Mary: Diamonds of a Fool

Emsalö Music

Saatan joskus kutsua hiukan helpon tuntuisesti bluesin perinnöstä kumpuavaa rock’n’rollia sielukkaaksi, mutta kotimaisen Mount Maryn kohdilla ei tarvitse vedellä sanojaan takaisin. Toisen pitkäsoiton neljästä tähän mennessä ilmestyneestä sinkusta Insecurity kolahti jo alkuvuodesta kohdilleen, eikä muissakaan pohjustavissa vedoissa valittamista ole löytynyt. Ja silti tuore albumi potkaistaan käyntiin aivan eri biisien voimalla. Eli horjumatonta uskoa materiaalin leveyteen löytyy bändin leirissä, mikä on aina rohkaiseva merkki.

Uuden materiaalin väkevyys, kantavuus, leveys ja toisaalta myös niin tunnelmallinen kuin soundillinenkin syvyys ovatkin jo sitä luokkaa, että mielestäni alkuvuodesta 2021 ilmestynyt debyyttilevy Mount Mary ohitetaan kaikilla merkittävillä osa-alueilla. Eikä bändin tarvitse tehdä kompromisseja tai halpoja temppuja maalinsa saavuttaakseen, vaan kaikessa luotetaan rock’n’rollin tuttuihin aineksiin ja työkaluihin.

Onhan se toisaalta niinkin, että kun kuljetaan näin lähellä itsensä Led Zeppelinin riffivetoista hard rockia, niin vanhaa peltoa ei varsinaisesti kasvateta mihinkään uuteen suuntaan. Vaan eipä moiselle ole tarvettakaan, kunhan biisikynästä irtoilee Tohu Bohun kaltaisia onnistumisia ja avausraita Screamin’ nyt lyö kerrasta jauhot suuhun tiukimmallekin rokkipoliisille. Ykkösketjun laukauksiin lukeutuu myös jo alkuvuodesta 2022 sinkkuna ilmestynyt Heart Astray, jonka koukukkaassa melodiakulussa bändi iskee hakkunsa poikkeuksellisen rikkaaseen kultasuoneen.

Toistaiseksi uusin sinkku, Color of My Tear, päästää sielukkaampaa ja asteen rauhallisempaa virtausta mukaan, eikä ankkuriraita Heavenly Light ole sekään mikään simppeli slovaripäätös. Mount Mary tuntuukin oivaltaneen, kuinka näennäisen kapealla pelikentällä voi edetä eri strategioin ja yllättää kerran toisensa jälkeen.