Lapsuus: Huoleton ja suruton

Stupido

Huoleton ja suruton, toisen pitk�soiton otsikko saattaa joistain kulmista tarkasteltuna olla hivenen harhaanjohtava, mutta melankolismelodista ja punkahtavaa kitararockia soittava Lapsuus on toki aina hallinnut ironian pienet salat. Toisella pitk�soitolla kaikkea ei kuitenkaan tehd� yksi yhteen kuten kolmen vuoden takaisella Kaikki menee mustaksi -debyyttialbumilla, ja se on pitk�ss� juoksussa hyv� asia.

Tuttua ovat vokalistin tiukan asenteikas ja silti pitk�t kaikelle antava laulutyyli. Yhdistelm� on kiistatta haastava hallittavaksi, mutta lopputulemassa riitt�� luonnetta ja s�vy� yll�tt�v�nkin runsaasti. Kitarat veistelev�t edelleen kaihoisia tukipylv�it� ja onhan draaman kaarta mm. Roska silm�ss� -raidalla jo sen verran, ett� l�hemm�s kolme ja puoli minuuttia taittuu kuin tuosta vaan. A-puolen sulkija saa kunnon vastaparin sinkkunakin ilmestyneest� Salaiset syntym�p�iv�t -vedosta, jolla tummuus jatkaa kukoistustaan ja lyriikat osuvat t�sm�lleen kohteeseensa. N�in niit� B-puolia korkataan vinyylill�, eli fyysisen laitoksen itselleen hankkivat saavat muutakin ekstraa kuin vain isommat kansikuvat.

Helppoa ei ole siis elo teksteiss�, mutta toisaalta Lautta on n�ht�viss� toiveikkaanakin numerona ja uuden aallon energist� terhakkuutta r�iskyv� Sunny & m� sekoittaa kortteja ovelasti. Aikoinaan kes�n korvalla ensimm�iseksi sinkuksikin valittu menopala edustaakin albumin vauhdikkainta laitaa ja toimii mahdollisesti jopa jonkinlaisena siltana tulevaan. Tai niin ainakin allekirjoittanut tahollaan toivoo. Paljon lyriikoissa sanotaan, enemm�n saattavat kuitenkin merkit� ne lausumattomat sanat, joilla asioita ei kuitenkaan suljeta, p��tet� ja naulata kiinni. Niin t�ll� kuin monella muullakin raidalla.

Toinen kierros osoittaa monenlaista kasvua tapahtuneen ja tuon kaiken toimineen p��osin positiivisena voimana. Toki jotain on samalla j��nyt taakse, mutta maailma luontona on menn� vain eteenp�in � kaikkia ja kaikkea odottaa lopulta aikuisuus tavalla tai toisella. Kehitys on vienyt yhtyeen musiikkia ja tyyli� yll�tt�viinkin suuntiin, aiempaa persoonallisemman ja syvemm�n soundin viedess� kuulijaa parhaimmillaan kuin litran mittaa. Ehkei ihan kirjaimellisesti huoleton ja suruton levy, mutta todella vakaa ja vahva nyt kuitenkin.