Jussi & The Boys: Rokaten tieni meen

Emsalö Music Oy / Metsberg Music

Jussi Raittinen täytti 80-vuotta, mikä on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka nuorentava vaikutus rock’n’rollin soitolla voi joihinkin olla. Monet tekevät työtään, josta eivät niinkään välitä, päästäkseen joskus eläkkeelle. Sitten eläkepäivinä taas tehdään vain ja ainoastaan niitä juttuja, joita halutaankin tehdä. Raittisen tapauksessa siirtymää ei tarvita, koska rokkaus on aina ollut parhainta mahdollista viihdettä. Mikä siis olisi sopivampaa, kuin uuden studioalbumin julkaisu – vielä kun Boys-yhtyekin viettää samalla kuusikymppisiään?

Poks, sanoo kuohujuoman korkki ja juhliin studion puolella on osallistunut kelpo joukko ex-Boyseja. Soittajistoa listatessa onkin hyvä mainita ainakin 35-vuotta kitaraa bändissä soittanut Eero Lupari, jo 60-luvulla samaista instrumenttia soittanut Arno ”Nono” Söderberg sekä saksofonia 60-luvun lopulla kurittanut Eero Koivistoinen. Yhtyeessä on vuosien saatossa vieraillut toinen toistaan kovempia bassotaiteilijoita, joista Antti Tammilehto ehti soittaa bändissä useammankin vuoden 70-luvun lopulla. Hillel Tokazier on tietysti mainio kiipparisti ja trumpettia jo 60-luvulta asti lähes kahdella tuhannella tallenteella soitellut Arto Alaspää on aina vahvistus bändille kuin bändille.

Juhlavaa on siis meno, mutta kaikenlainen jäykkyys ja jähmeys loistavat poissaolollaan. Tuttuun tapaan käänösbiisejä käytetään, jolloin Oklahoma Hills onkin nyt reippaasti askeltava Joensuu ja kelpo ohjelmanjulistuksena toimiva classic rock helmi Rocking My Life Away kääntyy otsikoksi Rokaten tieni meen. Biisin aikoinaan kirjoittanut Mack Vickery ei aikoinaan päässyt murtautumaan ison aallon ykkösriviin, mutta uskoisin herran olevan silti tyytyväinen pilvenreunaltaan alas katsellessaan. Ja tuleehan sieltä palanen ”mun mummoni muni mun mammani” -vetoakin sekaan.

Esa Elorannan kynästä irronnut Nyt tai ei koskaan kierrättää nätisti tuttuja murikoita ja samaisen herran kirjoittama ankkurisiivu Ehkä muistat mut on viehättävä päätös pääosin kadun valoisampaa laitaa kulkevalle kiekolle. Nuorempaa kotimaista countrytaitureiden taidokkuutta edustaa puolestaan Janne Kauniston alkujaan esittämä Country Music & Honky Tonkin’, josta on sukeutunut härmäkantria jalostava Kantrimusaa ja honkytonkkii. Biisi rullaa nimeään öljyisemmin ja samalla nostetaan stetsonia seuraaville sukupolville.

Rokaten tieni meen jatkaa tutuilla urilla, sitä en kiistä, mutta kun homma toimii se toimii. Enkä keksi mitään syytä miksei Jussi & The Boys voisi jatkaa seuraavaa kahtakymmentä vuotta rokaten ja alkuperäisen rock’n’rollin nuoruuden lähdettä hyödyntäen.