Radiopuhelimet: Radiopuhelimet

If Society

Maailma muuttuu ja muuntuu, mutta Radiopuhelimet on ja pysyy. Harvakseltaan albumeita julkaiseva oululainen kitararockin legenda joutui inhottavaan tilanteeseen, kun alkuvuodesta 2020 ilmestynyt Kosminen tiedottomuus jäi vauhtiin päässeen pandemian jalkoihin. Vaan mitä sitä nillittämään universuminen epäreiluutta, kun voi pistää uutta matoa koukkuun ja simppelisti nimetty 16. pitkäsoitto pamahtaakin eetteriin vapautuneella heilahduksella.

Bändi ei ole tietääkseni julkaissut mitään sitten kesän 2020 EP-kaksikon Tyhjä on täysi & Sinappia ja ketsuppia. Materiaalia on täten ehditty keräämään ja työstämään rauhassa, kun noita keikkojakaan ei tarvinnut toviin tehdä ja sitä rataa. Tällä erää vanhinta materiaalia edustaa Mielenilmaus aamyöllä, joka on napattu vuoden 2005 Tommi-näytelmästä. Biisihän on puhdas tango varustettuna hieman yllättäen Annusen tekstillä, vaan osaa se bassotaiteilijakin näemmä kynäillä. Eikä tangonkaan veivaus saa oululaisten käsiä hyytymään, ainakaan allekirjoittaneen mielestä.

Sinkkuja levyltä ei ole tuttuun tapaan lohkottu, mutta jos moiseen hömpötykseen lähdettäisiin, saattaisin suosia valinnaksi herkullisen sekavaa Syvä uni -sukellusta. Torvet ja kitarat mellastavat raidalla virkistävän vapaina ja silti kaikkea sitoo yhteen noisehtavan rockin laidoilla liikkuva persoonallinen soundi. Toinen loistava malliyksilö on no waven kanssa venkoileva ”Ikä on numero”, jonka otsikon lainausmerkit perustellaan vajaassa neljässä minuutissa aukottomasti. Tietysti avausraita Kylmää hikeä tyhjentää heti startissa pajatson, julistaen samalla bändin palanneen voimalla takaisin.

Radiopuhelimet tuntee pelinsä, pensselinsä ja kenttänsä, välttäen silti edelleen kaikenlaisen ’tuttuun ja turvalliseen’ nojailun. Yhtye ymmärtää yhtäältä taatusti mitä siltä odotetaan, ja Radiopuhelimet-levy kuulostaakin monille tutulta mäiskeeltä. Vaan silti mukana on aina yllättävää terää, arvaamatonta sinkoilua uusiin suuntiin, tuntemattomuuden hönkiessä aina kulman takaa huurujaan ilmoille. Näet sen, tunnet sen, etkä sittenkään oikeasti näe mitään suoraan. Ehkäpä juuri tuo on tehnyt bändistä niin kestävän ja loistavan.

Vokalisti Mäki päästelee tapansa mukaisesti täydellä teholla, enkä voi kuin ihailla herran kykyä puhaltaa näennäisen tavallisiin sanoihin niin erilaisia latauksia, alleviivauksia ja vihjauksia aina tilanteen mukaisesti. Esimerkiksi Kirjeitä keskiluokasta on tekstinä periaatteessa mahdoton, vaan Mäkihän nyt ottaa haltuunsa sanat kuin sanat. Muserrus lisää kierroksia koneeseen ja Aatteiden hautajaiset opastaa kuulijaansa havahtumaan tässä vain hullummaksi äityvässä maailmassa.

Sanoiko 16. kerta toden? Tietysti sanoi, siinä missä 15. ja 14. kertakin, koska Radiopuhelimet ei huteja lauo. Joku voi valittaa sitä, kuinka radiopuhelinmainen uusi albumi on, mutta silloin ei ole kyllä omaksunut ja kuullut läheskään kaikkea mitä 11 biisiä antavat. Tämä on elävää soundia, sykkivää rockia, noisen kanssa kaveriksi hioutunutta svengiä ja pohjoista groovea ilman sääntöjen iestä.