Janne Westerlund: Talvikaravaani

If Society

Janne Westerlund on monesta yhteydest� tuttu mies. Circle mainitaan tietysti aina, mutta my�s loistavat Pharaoh Overlord ja Plain Ride on hyv� mainita artistin mittavia ansioita listatessa. Soolotuotantonsa puolella Westerlund on kulkenut folkimman soundin poluilla ja vuoden 2012 Oran-soolopitk�soitto on toiminut er��nlaisena ohjenuorana my�hemmille tallenteille.

Soundillisesti Talvikaravaani jatkaakin edelt�jiens� linjoilla, p��osin akustisen ja folkahtavan soundin saadessa silloin t�ll�in s�hk�ist� tukea. Eih�n niit� kuvajaisia tietenk��n liian kauniiksi sovi j�tt��, sill� artisti on aina pyrkinyt teksteiss��n kovaan realistisuuteen, jota unenomaiset, ehk� jopa n�ynomaiset, v�l�ykset ja kohtaukset v�ritt�v�t. It�, l�nsi, pohjoinen, etel� � n�ill� sanoilla on harvoin ollut todellista painoarvoa Westerlundin musiikissa, tai ainakaan mitenk��n kovia rajoja piirt�v�� valtaa.

Talvikaravaani kulkee siis edelt�jiens� ratojen l�helt�, mutta jokin on muuttunut. Kieli on nyt suomi, mink� my�t� tekstit ovat suorempia � vai onko kieli vaihtunut suomeksi, koska niukat tekstit ovat n�in kovia ja suoria? Mene ja tied�, mutta lopputulos on parhaimmillaan hyyt�v�n puhuttelevaa ja tehokasta, eik� tuon saavuttamiseen tarvita dylanmaisia sanar�ykki�it� kaikkea alleviivaamaan.

Talvikaravaani n�kee nuorten l�htev�n jonnekin sotaan, ehk�p� jopa talvisotaan, vasta v�h�n aikaa sitten lasten leikkej��n leikkineiden nuorukaisten viel� t�ysin ymm�rt�m�tt� koko tilannetta. Osa palaa my�hemmin takaisin laatikoihin lapioituna, kertoja rampautuneena, eik� mik��n ole kuten enne, vaikka kaikkea t�t� ymp�r�i yh� samainen valkoinen talvi. Lumihevonen n�kee vapauden arjen oravanpy�r�st� mahdollisuutena, mutta t�ss�kin tuoksuu kyll� tragedia taustalla ja lumen s�vyt arveluttavat.

Ent� kuka on Pimeydest� vastaava, tuo kertojan luokse juuttunut hahmo? Synkkyys kukoistaa banjon hiljaa soidessa ja tekstin arkisen mystisyyden h�mment�ess�. Astetta raskaampaa soundia tarjoileva Varjotarha tuo hetkeksi takaisin alkubluesin mutaisen maun, raskaan tahkon kiert�ess� kovempaa, rankemmin. Vaan odottaahan siell� viimeisten sanojen luona lupaus paremmasta, tai niin ainakin itse tulkitsen kuulemani. Toinen Westerlundin raskaammista yhtyeist� muistuttava numero on kiistatta Syd�meni lent��, jonka reippaan krautrokahtava rullaus pirist�� kummasti koko levy�.

Talvikaravaani on pehme�ll� tavalla synkk� albumi, sielukkaan hiljaisuutensa entist� pidemm�lle vieneen artistin mahdollinen reaktio aikaamme. Maailma on muuttunut, mik��n ei ole en�� kuin ennen ja mit� kauemmas mennyt lipuu, sit� onnellisemmalta se saattaa meist� vaikuttaa.