Kristiina: Palavan rakkauden aika

Humu Records / Hillotehdas

Kristiina on Tamara Luonnosta tutun Kristiina Tuhkasen viime vuonna perustama yhtye, jonka vuoden takainen debyyttisinkku Hai on juuttunut allekirjoittaneen soittolistalle enemmän ja vähemmän pysyvästi. Kyseisellä biisillä tavalliseksi tavikseksi identifioituva kertoja seuraa vierestä, kuinka kaikki suuri ja mahtava tapahtuu vieruskaverille.

Tuo sama melankolinen ’seurataan makeimpia juttuja sivusta’ -asenne leimaa pitkälti myös mainion kitararock-yhtyeen debyyttialbumia, klassisten soundien ja lemmen probleemien määrittäessä menoa. Toiseksi sinkuksi valittu Aloe Vera jytää kuin 70-luvun parhaina vuosina konsanaan, pienen diskoviban puskiessa kevytglitterisen power poprockin läpi. Rakkaus on vaarallinen asia, etenkin kun tietää jo alussa polttavansa siipensä. Carpe diem painaa melankoliakertoimen neulan lähemmäs kaakkoa ja Liisan surumielisyys hidastaa kulun miltei kävelyksi.

Kahdeksan raidan mittainen Palavan rakkauden aika -albumi on malliesimerkki loistavasti suunnitellusta levykokonaisuudesta, jossa menopalat ja suvannot rytmittävät toisiaan. Mikäli arvioitavaksi olisi saapunut vinyylilevy, olisi tuon faktan huomaaminen ollut vieläkin vaivattomampaa, kun sekä A- että B-puoli avataan ja suljetaan toimivin numeroin. Noihin kulmiin on valittu neljä sopivaa vetoa, Liisan ukkosmyrskyn saatellessa kappaleen hiljaisuuteen ja em. Hain sulkiessa taas koko kiekon nostattavissa viboissa. Palavan rakkauden aika ja Vain hetki oltiin ovat puolestaan sen luokan menoraitoja, että kyllähän puntit lepattavat.

Lisää suitsutusta on annettava soundipolitiikan yhteneväisyydestä ja harmonisuudesta. Kuten todettua, suurin osa aihepiiristä on hengeltään sinistä, mutta yhden tunnesektorin värit eivät silti hallitse kaikkea ja kaikkia. Etenkin sähkökitaran kaltaisesta vanhasta ketusta on löydetty retroisten sävyjen lisäksi myös jotain uutta ja erilaista. Tuota kaikkea ei tahdo aluksi edes huomata, peruspoprockin viedessä huomion, mutta pinnan alla tapahtuu lähes alati jotain jännää ja kiehtovaa. Tuotantopuolen miltei huomaamattomat palaset ja partikkelit tekevät ovelaa myyräntyötään, jonka ansiosta biisit vain kasvavat ja kehittyvät kuuntelukertojen karttuessa.

Lopputulemana on todettava, että kun ainuttakaan vikaa, virhettä tai haparointia ei löydy, niin täydet tähdet ovat ainoa vaihtoehto. Kyllähän tässä tulee pohdittua, että mitä jos Kristiina tekee ensi kiekosta vieläkin kovemman? No, tehkööt – sittenhän sitä vasta power poprockin seitsemännessä taivaassa oltaisiinkin. Ja sitä odotellessa voi luukuttaa Palavan rakkauden aikaa täydestä sydämestä.