Jussi Syren And The Groundbreakers: Bluegrass Voice

Bluelight Records

Jussi Syren And The Groundbreakers on levitt�nyt bluegrassin ilosanomaa maassamme aina viime vuosituhannen loppuvuosista saakka. Matkan varrella on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista aina joululauluista ja HIM-tributoinneista finnoamerikkalaisiin road trippeihin saakka. Kaikkea on kuitenkin sitonut yhteen yksi ��ni ja soundi, joten stetsonia p��st� jo t�ss� vaiheessa.

Uudella albumillaan Jussi Syren And The Groundbreakers esitt�� viisi omaa ja seitsem�n muiden alkujaan kirjoittamaa numeroa, mutta kyll�h�n n�ist� nivoutuu niin vahva ja yhten�inen albumikokonaisuus, ettei reilun puolen tunnin mittaisesta albumista l�ydy ainuttakaan rumaa puskusaumaa tai heppoisesti paikattua kohtaa. Sile�� on siis kyyti, vaan mist� l�ytyv�t ne puhuttelevimmat osuudet?

Omat rallit ovat aina omia ja banjotaituri sek� monitaitaja Tauri Oksalan s�velt�m� instrumentaalisiivu Southwest Storm onnistuu mielest�ni yhdist�m��n erilaisten etelien myrskys��t toisiinsa. Enemm�n t�ss� on Louisianaa, vaan ehk� my�s kotoista taivaan pauhua, mutta hell�sti, py�re�sti ja hymyillen. Sinkuksikin poimittu Echoes from Another World veivaa puolestaan kaihoisampaa puolta, tuoden amerikkalaisen countryn maltaan tuoksun nen��n. Niin ik��n sinkuksi valjastettu avausraita Across the Rolling Tide tempaa puolestaan mukaansa jouhevalla kululla sek� reippaalla mielell�.

Lainaosastolta korvaan osuu tietysti legendaarinen Lennon-McCartney tuotos Norwegian Wood, joka silkalla melodiansa voimalla pyyhk�isee ajat ja paikat sivuun. Enemm�n kulmaa mielest�ni on kuitenkin saatu Vaikeastitavoiteltavii-vetoon, jonka Niko Ahvonen & Cortina Jets toi t�h�n maailmaan hieman toisenlaisissa vetimiss�. Bluesia ja gospelia kattilaan kopsauttaa puolestaan Morning Has Broken, josta mm. Cat Stevens, Art Garfunkel ja itsens� Kenny Rogers ovat vuosien saatossa esitt�neet omat tulkintansa. T�m�kin raita on jo hivenen ylisoitettu, mutta mennee viel� kerran kiellon p��lle.

Bluegrass Voice on vahva ty�n�yte yhdelt� maamme merkitt�vimmist� bluegrass-comboista. Jos nyt jostain pit�� rutista, niin omia biisej� voisi olla enemm�nkin, etenkin kun laatustandardit ovat jo n�in korkeita. Vuodet vieriv�t ja uurteet syvenev�t, mutta muistetaan totuus: there�s no grass like bluegrass.