Jori Larres: Dimensions

Post-Rift

Helsinkil�inen Jori Larres ei n�yt� tuntevan tarvetta julkaisuvauhtinsa mink��nlaiselle hidastamiselle, joten seitsem�s pitk�soitto sitten vuoden 2019 alun on tiukka tosiasia. Alkuvuodesta ilmestynyt edelt�j� Waves vei Larresin elektronista ja toisinaan hyvinkin elokuvamaista instrumentaalimusiikkia j�lleen karsitumpaan sek� moni tavoin minimalistisempaan suuntaan. Samainen kehitys jatkuu ja jalostuu Dimensionsin kahdeksalla raidalla, joilla kuullaan totuttuun tapaan my�s kokeellisempia osuuksia.

V�h�eleinen pienuus ja hillitty harmonisuus ovat muodostuneet Larresin tavaramerkeiksi, joiden ��rell� on � j�lleen kerran � nostettava esiin vertailut ambientin suuren luojamestarin, Brian Enon, suuntaan. Enon tavoin Larres on jo aikaa sitten oppinut l�yt�m��n ja poimimaan ne muutamat ��net, nuotit ja hetket, joista muokataan k�rsiv�llisell� ty�ll� kokonaisia ��nigalakseja. Foldin s�vyis�ss� tuikkeessa on n�in kaikki tarvittava ja Diabonalin v�kev�mm�t elektrorytmit sek� tronmaiset syntetisaattorisiivet mahtuvat yll�tt�v�n pieneen tilaan. Pieni voi olla suurta, suuri voi olla l�hes huomaamatonta.

Larresin kyky k��nt�� mittakaavat kuin huomaamatta p��laelleen toimiikin kerran toisensa j�lkeen, vaikka mik��n ei ole kaavapapereissa olennaisesti muuttunut sitten vuoden 2020 Theory Of -albumin. Jo tuolloin tekij� oli kiinnostunut multiversumihypoteesista ja saman ulottuvuuksienv�lisen kvarkkirallin kaikuja voi nytkin havaita niin halutessaan vaikkapa Transformin sc-fi henkisist� syk�hdyksist� ja Ritualsin hell�sti kiertyvist� rakenteista. Ent� mit� Asymmetryn pariminuuttinen v�lk�htele ja v�r�htely sitten edustaa, tai mihin lopun s�risev� Shallow lopulta johtaa? Kuulijalle annetaan ajateltavaa, mutta h�nt� ei pakoteta toisaalta mihink��n tiettyyn suuntaan.

Teoriat voi ottaa syd�meens�, tai sitten voi vain nauttia ��nten aalloista. N�m� taiten ohjatut ja jalostetut ��net eiv�t koskaan niink��n haasta kuulijaansa, vaan ennemminkin pyrkiv�t johdattelemaan h�net syvemm�lle ��niversumeihin, rajattomien mahdollisuuksien ihmemaihin, joissa aika on menett�nyt aiemman merkityksens� kaiken olevaisen diktaattorina.