Sähköpaimen: Hämärä

CPL-Music

Sähköpaimen on nimi, jonka jakavat useammat yhtyeet. Tällä erää kyse on modernia ja elektroakustista kansanmusiikkia soittavasta kolmikosta, jonka juuristo kurottuu Karjalan multiin ja Inkerinmaan historiaan, suomalaisuutta unohtamatta. Ja jotta kuva ei olisi liian yksioikoinen käydään myös pohjoismaiden naapureiden puolelle, sekä tietysti Italian Alpeilla.

Hämärä on levyn otsikkona, terminä ja käsitteenä loistava, sillä eikö juuri hämärän käsissä ihmisen mielikuvitus lähde laukkaamaan innokkaimmin. Valojen ja varjojen leikkiessä keskenään aistit herkistyvät, silmät näkevät ehkä entistäkin kauemmas, syvemmälle ja selvemmin, eivätkä muutkaan aistit asetu suinkaan lepotilaan. Hämärä on myös musiikillisesti toimiva termi, sillä aikakausien solmiutuessa, limittyessä ja sekoittuessa toisiinsa on tarpeetonta vetää tarkkoja rajoja kartoille hämärillä rajamailla.

Sähköpaimen jakaa siis itselleen vapaat kortit ja monessa mukana olevat Eero Grundström, Amanda Kauranne ja Kirsi Ojala osaavat kaivaa käsistään aina vain valttia valtin perään. Munniharppu ja konehuone vahvistavat toisiaan, Ojalan puhallinten löytäessä omat lokeronsa villin värikkäästä ja silti kurissa pidetystä äänibiosfääristä. Juuri puhaltimet tuovat Mataleena på Källebron melodisuuteen pehmeyttä ja lähemmäs kymmentä minuuttia kurottava Jaakko-kulta jaksaa hehkua juuri elektronisen sekä akustisen liiton oivalla voimalla.

Onkin askarruttavaa ja suoraan sanottuna hämmentävää, kuinka värikkäästä kappalejoukosta rakentuu lopulta näinkin täysipainoinen ja ehyt kokonaisuus, jossa jokainen osanen on paikallaan. Kielet ja soundit ovat tietysti merkittävä osa menestyksen kaavassa, mutta nostaisin esiin myös albumin yleisen, toiveikkuuteen ja positiivisuuteen kallistuvan tunnelman. Hämärissä tapahtuu monia asioita, Koivumetsän sydän sykkii mystisyyttä ja Hämärikkö on sähköisine säksätyksineen kaikkineen ehkä jopa outo paikka, mutta silti koen albumin monin tavoin nostattavaksi, lohduttavaksikin.