Raekel: … ja mitä sitten? osa 1

MXT Tuotanto Oy

Pohjois-Pohjanmaalta kajahti vuoden vaihteessa levyllinen punkahtavaa kitararockia, jonka soundeja ei ollut suotta ainakaan ylihygienisoitu. Raekel ei paljon tekemisiään tuolloin taustoittanut tai selitellyt, joten askarruttavasti nimetty ...ja mitä sitten? osa 2 jäi ainakin mieleen. Nyt on koittanut seuraavan osan vuoro, joka raekelmaisen logiikan nimissä on tietysti osa 1, ja se on saatesanojen mukaan neljäs osa. Pistää raapimaan päälakea, joten ehkäpä pitäisi vain todeta: ja mitä sitten?

Musiikillinen annos on jälleen yhdeksän raidan mittainen, eikä kokonaisuus tälläkään erää pysty ylittämään puolen tunnin haamurajaa. Biisien keskipituus asettuukin muotoon sopivaan reiluun kolmeen minuuttiin, vain kahden rallin ylittäessä kolmen ja puolen minuutin pisteen – eikä venyttelyä toisaalta tule kaivattua, sillä Raekelin juttu toimii tehokkaimmin pakattuna. Ongelmia aiheuttaa materiaalin värikkyys ja suoranainen epätasaisuus, mutta toisessa kupissa painaa tietysti vankka usko omaan asiaan.

Koronan muokkaama todellisuus tuntuu vaikuttavan lyriikoiden ja sävellysten taustoilla tummentavana voimana, mutta sehän on jo osa modernia todellisuutta. Ankkuriksi sysätty kevättalven sinkkubiisi Pieni suuri ihminen ei juuri valoa loista, vaikka kuun säteistäkin voi majakkansa joku kenties löytää. Hiljaisuudessa kertaa menneitä päiviä nopeasti askeltaen, yksinäisyyttä vieroksuen ja vapautta kohti kirmaten. Nais- ja miesvokalistien äänet sekoittuvat ja soivat yhdessä sekä erikseen, kaiken ollessa sotkuista, tummaa ja rosoista.

Tummaa siis on, hetkittäin jopa synkkää, mutta Sade ropisee lohduttavasti ja ehkäpä kaikesta voidaan sittenkin kääntää esiin myös se positiivisempi poski. Metsän asukki ottaa tutusta sadusta kimmoketta, mutta erilaisuus ja omaleimaisuus nousee eduksi niin tekstissä kuin reippaasti rullaavassa sävellyksessä. Ehkäpä kaiken summaa onnistuneimmin Ilot ja surut, jonka postpunkahtavat ja osin jopa klassisesti gootahtavat karmit sopivat suorastaan tuimaksi käyvään menoon.