Sanni Svar: Hyperdream

Cloudwalker Music

Laulaja/lauluntekijä Sanni Svar avasi julkaisuketjunsa maagisen upeasti, kun ilmavan eteerinen popraita If I Was a Boy julkaistiin kevään korvalla sinkkuna. Sittemmin Hyperdream-albumilta ehdittiin lohkoa myös toinen sinkku ja Valeriana lukeutuu myös kiistatta pitkäsoiton vahvempaan puoleen. Tulin sinkkuarviossa maininneeksi itsensä Badalamentin nimen, enkä peru sanojani vaan ennemminkin korostan soundillista yhteyttä edesmenneeseen mestariin.

Hyperdream on yhdeksän raidan ja hieman alle 41 minuutin mittainen pala rauhallisempaa tunnelmointia, toisinaan runsaammissa, toisinaan taas hyvinkin ohuiksi kuulotetuissa äänimaisemissa. Badalamentin hengessä kokonaisuus korostaa leijuilua höyhenenkeveiden ääniverkkojen varassa ja melankolisten tuntojen kiireetöntä heijastelua. Kyse on melodioista, mutta myös niiden ympärille luoduista, tarkoituksellisen kauniista ja viipyilevistä rakennelmista kaiken tukiessa kaikkea.

Aineksia ja elementtejä ei raidoilla ole usein montaakaan ja esimerkiksi em. Valeriana on oikeastaan karsittu pianoballadi, jonka taustoille on vain loihdittu luonnosmaisia äänikenttiä väriä antamaan. Svar osaa käyttää myös vokaalejaan suorastaan mestarillisesti, jolloin jokainen sana, tavu sekä venytys ovat kohdallaan – näitä sanoja, kertomuksia ja hahmotelmia jääkin todella kuuntelemaan.

Teksteissä paljon jätetään avoimeksi, kuulijan voidessa yhdistää pisteitä toisiinsa usein kuten parhaaksi näkee. Sama niukkuus koskee myös musiikkia, mutta silti lopputulema ei ole karua tai karsittua. Tämä on pientä runsautta, somaksi jätettyä kaartelua ja melodioiden jatkuvaa korostusta. Hyperdream onkin mitä rauhaisin ja kun Saviours ja Break the Silence tuovat mukaan jousisoitinta ja/tai tuhdimpaa rytmiä, on vaikutus järisyttävä.

Hyperdreamin parissa tulee vietettyä helposti aikaa runsaamminkin ja vaikka tunnelmallisen albumin yleinen ilme on toisinaan lähes unenomaisen rauhallinen, sen verkkaiseen kulkuun ei kyllästy kovemmallakaan voimasoitolla.