Tanna: Kohtalon tuulet

Tarhill Production

Tanna julkaisi 80-luvulla nipun albumeita, joilla kimalteisuuteen taipuvainen kitararock tarttui kuin purkka tukkaan. Itse en noita vanhoja pitkäsoittoja ole tuntenut tai (ainakaan tietääkseni) kuullut, joten Kohtalon tuulet -kiekko sai toimia esittelykierroksena esiintymisnimen takaa löytyvän Tapani Tikkasen musiikilliseen maailmaan.

Isot tuulet puhaltavat ja nyt on sitten niin kasaria ja synaista rockia, ettei mitään määrää. Eikä Tanna millään tavoin edes pyri peittelemään kultaiselle 80-luvulle johtavia jälkiään, vaan ennemminkin kiskoo siitä kaiken mahdollisen hyödyn irti. Kitarasoolot saavat siis karkailla parrasvalojen loisteisiin, koskettimien tuleekin kuorruttaa kaikki mahdolliset paikat dramaattisilla soundeilla ja enemmän on kroonisesti enemmän. Huomioitavaa on kuitenkin myös se, että Tanna osaa sovittaa käyttämänsä palikat tapauskohtaisesti oikein mittaisiksi ja yksikään raita ei tukehdu omaan massaansa.

Mitä lyriikoihin tulee, niin minkäänlaista lasistakaan kattoa on turha tähyillä yläpuolelta. Nyt voidaan ja saadaan sanoa ihan mitä vain, eikä mikään kielikuva tai metafora mene överiksi. Tämä on erityisen kunnioitettavaa, koska käytössä on ensimmäinen kotimainen, jolloin kertoja aina paljastaa sydäntään sekä sieluaan rohkeammin – niin se vain on.

Onko Kohtalon tuulet siis vanhanaikainen albumi? Kyllä ja ei, koska näinä aikoina aikalinjat ovat musiikin saralla jo niin monella solmulla, että kaikki käy. Huomio keskittyy näin itse asiaan, biisien kykyyn tarttua ja riffien sekä melodioiden voimaan liikuttaa jotain sydämen seutuvilta. Tanna hallitsee tuonkin saran, vaikka mielestäni ryöstöviljelee omia ideoitaan ja napsii palasia raidalta toiselle. Yksi puoli on se, että näin levystä tulee ehyt ja yhteneväinen, mutta omat ladut ylitetään kyllä aika moneen otteeseen.

Pinnat Desperadojen tiellä -siivun saksofonilla (?) kajautetusta soolosta, sekä tietysti niistä kaikista sähkökitaran maalailevista nuoteista, joilla tuntoja piirretään taivaanrantoihin. Sataan vuoteen ja nimibiisi Kohtalon tuulet toimikoot todistajina, jos on jotain epäselvää nostalgiapamauksen voimasta.