Wolfredt: IIII

Moment of Collapse Records

Eestistä kajahtaa ja tällä kertaa poikkeuksellisen komeasti, kun kymmenisen vuotta sitten debyyttipitkäsoittonsa julkaissut instrumentaalibändi pistää parastaan. Tallinnalaisten neljäs virallinen albumi piirtää meille yhdenlaisen näkemyksen post rockin oleellisista asioista, seitsemään raitaan jaettuna.

Lauleskelua ainakaan mitenkään tunnistettavissa muodoissa ei siis kuulla, mutta eipä hoilotusta näin tuhtien kitaravallitusten ja rytmikeskitysten väliin oikeastaan osaa edes kaivata. Aaltoilevat soundit ja tunnelmien muutokset pitävätkin tilanteet elävinä ja viimeisimmäksi sinkuksi nostettu Assegai on terävä kuin nimensä. Samalla tämä albumin toinen alle viisiminuuttinen siivu rytmittää sopivasti jälkimmäistä puoliskoa, plus seitsenminuuttisten Skeleton Keyn ja The Original Androidin välissä.

Jätit ovat kyllä dynaamisia ja massiivisia, mutta niiden ympärille tarvitaan tilaa ja kontrastia tuovia osasia. Näin massiiviset vallit ja pitkään kehiteltävät melodiat hyötyvätkin juuri oikeiden palasten oikeasta järjestyksestä, jolloin sovittaminen ja biisijärjestys ovat yhtä merkittäviä elementtejä kuin itse sävellyskynien tuotokset. Jännitteet ja suuremmat linjat, kontrastit ja latausten oikea-aikaiset purut, niistä on toimiva post rock tehty ja nuo asiat Wolfredt myös hallitsee. Kitaravallit ovat teräviä ja toisinaan raskaitakin, mutta kaikkea materiaalia leimaava ilmavuus pitää Wolfredtin siivet alati ilmassa.

A-puolen mittavin numero, Terra Nullius, jalostaa nelikon melodisen melankolisuuden huippuunsa, ottaen aikaa peräti päälle yhdeksän minuutin verran. Kyseisen monoliitin jälkimainingeissa hiljainen, lyhyt ja pääosin akustinen Oh Brother on myös mitä onnistunein välinumero, ennen kuin em. Skeleton Key nostaa suuremmat purjeet mastoonsa ja seilaa elokuvallisten äänimerten keskelle täydellistä äänimyrskyään etsimään.