Ei Kiinnosta: Ei Kiinnosta

Omakustanne

Menevää punkrockia soittava Ei Kiinnosta oli toistuvasti esillä Desibeli.netissä 10-luvun lopulla, mutta sitten kesän 2019 Hong Bong -sinkun yhtye vain tuntui katoavan jonnekin. Aika monet asiathan siinä katosivat ja muuttuivat parin seuraavan vuoden aikana, joten en osannut edes kaivata ryhmää hetkeen.

Nähtävästi tässä välissä on ilmestynyt pari tuplasinkkua, ainakin digitaalisessa maailmassa. Kun yhtyeen itsensä mukaan nimetty pitkäsoitto kopsahti äskettäin postilaatikkoon, oli se kuitenkin vasta todellinen ensikosketus pitkään aikaan. Yhdeksän rallia, yhtäkään niistä ei ole aiemmin julkaistu verkossa, ja tyylinä on tietysti edelleen se sama vanha… niin, mistäs tässä nyt onkaan taas kyse?

Punkrock on miellyttävän väljä termi, jolla saadaan asetettua koordinaatit osapuilleen oikealla pallonpuoliskolle, mutta Ei Kiinnosta on aina osannut sotkea ja rikastaa drinkkejään. Niin punkin kuin rockin rajoja koetellaan välillä metallisemmin ja toisinaan taas värikkäämmin keinoin, eikä tiukka sääntökirjamaisuus tietenkään kiinnosta ketään. Salvia kipuilee jälleen kujan varjoisammalla laidalla, tempaisten akustisia soittimia ja oikeasti groovaavaa svengiä mausteeksi. Koska levyn mukana ei tullut minkäänlaista saatekirjettä, eikä yhtyettä näytä kiinnostavan verkonkaan puolella (studio)puuhiensa taustoittaminen, täytyy vain todeta: soittimia on paljon, niitä osataan soittaa ja ymmärretään tarvittaessa olla soittamatta liikaa.

Ysärin Seattle puskee puskureista sisään monella raidalla, mutta esimerkiksi Viinasade ja Massaman osaavat ottaa kaiken maailman alicet ja pearlit vain jonkin sortin linjamerkkeinä. Hetkittäin runttaus on hirmuisen kovaa, jäljet jäävät taatusti, mutta satunnaista kuulijaa ei kuitenkaan taklata maanrakoon – aivan. Toisilla siivuilla uskalletaan puolestaan nostaa reippaasti jalkaa kaasulta, tai naamalta, jolloin Aavelaiva saa purjeet pulleiksi myllytyskohdassaan ja Työtön työtön työtön likistää viimeisetkin ilmat entistäkin tehokkaammin pihalle.

Miltä tämä kaikki sitten tuntuu useamman kuuntelukerran jälkeen? Ei Kiinnosta on onnistunut siirtymään 20-luvulle tinkimättä mistään ja tiivistämällä rivejään. Saatana666 raikuu hilpeän puolibalkanilaisesti ja Rock n Roll kiteyttää asiansa riveillä, joita en viitsi tässä toistaa – kyse kun on kapinasta sen kaikissa muodoissaan, myös itseään vastaan.

Ei Kiinnosta on yhä ja edelleen enemmän kuin punk, rock, metalli ja kaikenlainen muukin mäiske yhdessä. Se on yksinkertaisesti jotain suurempaa, joka kannattaa kokea mahdollisimman monella aistilla.