Discoteca Fatale: Synthetic Pleasures

Alakulttuuritalo

Portugalin Lissabonissa asusteleva muusikko-tuottaja Esa Klemola on vienyt Discoteca Fatale -projektiaan eteenpäin ihailtavan harkituin ja varmoin liikkein. Pienjulkaisujen ketju huipentuu nyt pitkäsoittoon, jolle on poimittu parhaita paloja pandemia-aikoina julkaistuista herkuista. Eikä tietenkään siinä ole vielä kaikki, vaan discon seinät kumisevat myös täysin uusista äänistä.

Discoteca Fatalen tapauksessa runsautta korostavaa musiikkityyliä on mahdotonta lukita edes isommalla nipulla termejä ja genrenimiä, mutta jonkinlaisina reunamerkkeinä ja suuntaviittoina voitaisiin käyttää seuraavia sanoja: synapop, kasari, italodisco, trip hop, electronica, dance ja postpunk. Näihin kun vielä lisää klubipainotteisen muodon, rytmiä korostavan jytkeen sekä armottoman kohtalokkaita tunnelmia maalailevan dramaattisuuden, niin maalialue alkaakin jo häämöttää horisontissa.

Syksyn 2021 Dancing with Broken Hearts -sinkku on mukana Vilunki 3000:n jykevänä seitsemän ja puolen minuutin jytähirmuna, sekä ’vain’ neljän minuutin tuolle puolen yltävänä normiversiona. Kaihon kieliä herkin sormin näppäilee myös niin ikään sinkulle päätynyt Radius, jolla Klemola pääsee mielestäni lähimmäs Japanin mystisen upeaa taikaa. Olennainen osa albumikokonaisuutta on myös Radiusin B-puolelta löytynyt Tranquilizers, jolla Klemola hieroo tuttavuutta puolestaan Düsseldorf-soundin ja Ruhrin alueen klassisen EBM:n suuntiin.

Uudet osaset asettuvat luontevasti yhteen jo ennestään tuttujen palojen kanssa, ja etenkin jytäraitoihin kuuluva Complications (on the Dancefloor), sekä aidoksi slovariksi paljastuva A Chance täydentävät biisijoukon oikeaksi albumiksi. Etenkin viimeksi mainitun suoma suvanto albumin loppupuolella on elintärkeä, jotta Vilungin jätin tuon jälkeen jaksaa pystypäin maaliin saakka. Toisessa päässä levyä Sleepwalking on taasen sopivan suoralinjainen ja vahvatempoinen avauspamaus, joka samalla esittelee tulevien askelkuvioiden oleellisimpia osia.

Synthetic Pleasures on kunnianhimoinen kollaasi tanssilattioiden taidetta ja synapopin syvempien tuntojen heijastuksia. Soundit voivat olla syntetisoituja, mutta tunteet niiden alla ovat mitä todellisimpia, sydämen sykkiessä täydellä voimallaan. Aikakausien syntetisaattorit leimaavat osan raidoista enemmän kasariksi, toiset taas ysäriksi, mutta Klemola on onnistunut muovaamaan tästä kaikesta oikean kokonaisuuden, jonka ainoa todellinen koti on 20-luvulla.