Lake Jons: Running Third

AntiFragile Music

Lake Jons on alusta saakka tasapainotellut sangen onnistuneesti elektronisen ja orgaanisen välillä, eikä mikään vaikuta muuttuneen radikaalisti kolmannella albumilla. Osuvasti nimetty kiekko kieppuu indien ja valtavirran murtovesien pyörteissä, imeytymättä kuitenkaan kummankaan valtapiiriin. Jälleen kerran kuvaavat termit ovat koetuksella, kun Mikko Pennanen ja Jooel Jons antavat täyden tusinan verran raitoja pureskeltavaksi.

Mainioksi sinkkubändiksi vuosien saatossa osoittautunut duo osui heti kerrasta häränsilmään, kun ensimmäiseksi maistiaiseksi poimittu You Are Not Alone tärähti eetteriin. Pientä pesäeroa kakkosalbumi The Coastiin tehnyt biisi sai maaliskuussa kaverin Broken Toy -sinkusta, joka niin ikään on uuden levyn herkullisinta antia. Saatesanoissa vihjaillaan materiaalia kertyneen pandemian aikana enemmänkin, joten lieköhän Running Third koottu suuren tulvan parhaista paloista.

Muuttuneessa maailmassa albumikokonaisuuksien alkujen on parempi koukuttaa potentiaalinen kuulijakandidaatti mahdollisimman nopeasti, joten tälläkin kiekolla kaikki sinkut on ladattu alkurähinöihin. Vain intromainen There hämmentää hetkeksi vesiä huminoillaan, mutta kaava on selvä: kaikki peliin heti. Eikä maailma suinkaan suppene, harmaannu tai latistu sinkkujen tuolla puolen, onhan kyseessä nyt Lake Jons eikä mikään toisen luokan indiepopyrittäjä.

Urbaania vibaa isojen vesien takaa huokuva 99 (Pants Don’t Lie) on jo niin KEXP-kelpoista folktronicaa, ettei mitään rajaa. Leap of Faith leikkii ja pelaa soundeillaan vieläkin rohkeammin, särkien ääniään ja testaten soundillista kehtoaan pienen neron tavoin. Arvokas ja ainutlaatuinen luonto kohtaa betoniset kanjonit myös Simple Manin saapastella niitä pitkin pää pilvissä ja katse tarkentuneena. Soundikenttä räjähtää jälleen kerran erilaisiin sävyihin, eikä sivuaskeleita edes tarvita montaa.

Lake Jons teki sen taas, vaikka pieni rimakauhu allekirjoittaneen puseroon alussa ehkä hiipikin. Running Third kun on samaan aikaan niin tarttuva ja taiteellinen, tuttu ja kummallinen, että sen haltuun ottaminen vaati pari kuuntelukertaa. Vaan kyllä kannatti, joten kiitos ja tervetuloa takaisin Pennanen & Jons.