Pieta: Sameaan veteen

Eclipse Music

Kun laulaja/lauluntekijä Pieta paljasti alkuvuodesta olleensa joskus Peura ajovaloissa en oikein tiennyt mitä miettiä poppiaan levottomaan tanssimusiikkiin törmäyttävän artistin musiikista. Bändisoittimet paukkuivat, elektroniset äänivallit kaatuivat niskaan ja siihen päälle sitten vielä sydämestä viskatut lyriikat. Pohdittavaa riitti, eikä Pietan debyyttialbumi päästä ainakaan helpommalla – vaan miksi pitäisikään.

Sitten em. debyyttisinkun linjoille on päästetty myös kaksi muuta raitaa, joista Tuu mun luo saa soida heti alkukahinoissa levyn korkkaavan debyyttisinkun perään. Siinä missä esikoinen koetteli rajoja useammallakin tasolla, on sinkuista uusin sovinnaisen rauhallinen luku melodista poppia. Alun biisipari on taatusti juuri niin värikäs kuin Pieta haluaakin, ja se julistaa tekijänsä ohjelman kuuluvasti: nyt rajoja työnnetään kauemmas ja spektriä lavennetaan rohkeasti.

Sameaan veteen on yhdeksän raidan nippu värikkäitä kappaleita, joiden suurin haaste on muodostaa riittävän ehyt kokonaisuus. Esikoissinkun riehakkuuteen ulottuvat oikeastaan vain futuristinen levoton dancepala Yks yks nolla, sekä dramaattisen rockoopperan raasteita sinne tänne viskova Upotetut aaveet. Pietaa ei ainakaan huimaa jyrkänteiden reunoille päätyminen, mikä yhtäältä tekee levystä arvaamattoman, mutta toisaalta tahtoo hajottaa kaiken turhankin laveaksi äänisateenkaareksi.

Sinkuksi voisi kelvata myös jytkyttävä tanssilattiaherkku Tanssiin, jonka syke saattaa tosin aiheuttaa jo hylkimisreaktioita joiltain potentiaalisilta kuulijoilta. Rauhallista linjaa edustava toinen sinkkuvalinta Sameaan veteen on myös viehättävään melodiaan rakentuva kappale, joka jälleen lähtee tyystin omaan suuntaansa. Mitä lienevät vedet symbolisoivat, mutta sameaksi kiistatta menee – vaikka kovin kaunista onkin.

Sameaan veteen on debyyttialbumi, jolla esikoisten yleiset ongelmat tuntuvat pullahtavan sitkeästi pintaan. Pieta uskoo säveltämiinsä kappaleisiin ja hänen kädenjälkensä tuntuu kaikessa, niin hyvässä kuin pahassa. Mielestäni materiaalia olisi kokonaisuuden nimissä pitänyt joko karsia, tai sitten kaikesta tästä ja muusta olisi voinut luoda jonkinlaisen tupla-albumi vuoristoradan, jossa oltaisiin menty häpeilemättä karmit kaulassa hamaan loppuun asti – ja pidemmälle.

Muutama asia on kuitenkin tullut selväksi. Pieta avaa pelin vahvasti ja levyltä on helppoa lohkoa lisää sinkkuja, minkä lisäksi omaa tietään popin tuolla puolen kulkevaa artistia tulee taatusti seurattua tarkemmin.