Frigg: Perintö / Heritage

Bafe’s Factory

Frigg jatkaa valitsemallaan kansanmusiikin linjalla, joka ei juuri muuksi ole viime vuosina muuttunut. Yhdeksäs studioalbumi onkin selvästi sukua reilun neljän vuoden takaiselle Joululaulut-levylle, eikä lähde enää samanlaiseen sirkusmaiseen ilotulitukseen kuin vaikkapa alku-uran Keidas - Oasis - Oase -kummajainen. Jousilla mennään ja rytmiä annetaan pelkistetymmällä combolla harkiten ja ylilyöntejä vältellen.

Polskat, valssit ja muut lapikasta permantoon tuovat numerot ovat instrumentaaleja. Eli niitä ei edelleenkään rikasteta/pilata vokaaleilla, vaan viulut saavat kulkea keulilla. Eikä siinä mitään, sillä Tommi Asplund, Tero Hyväluoma, Alina Järvelä ja Esko Järvelä tietävät kyllä, kuinka rengit ja piiat saadaan kiitämään tanssilattialla, oli lato sitten minkä kokoinen tahansa. Viimeksi mainitulla on myös harmoni hallussa, jota olisi voitu kuulla omasta puolestani enemmänkin. Kun kaavaan lisätään Juho Kivivuoren basso, Topi Korhosen kitara, sekä Petri Prauda sisteri ja mandoliini, niin johan on arsenaalia käytössä. Että näin ’pelkistettyä ja karsittua’ tällä erää.

Kovin kansallisromanttisissa maisemissa viihtyvä levy ottaa pientä länsigroovea askellukseensa, kun Hopsia-suutarin sorttinen keventää kenkää. Menevää ja veikeämpää joukkoa on myös Raatikaisen polska & Kiljanderin polska, jolla hypnoottiseksi mainostettu viulujen soitto kiistatta saa ajan hetkellisesti pysähtymään. Toimivaa tunnelmaa voi aina venyttää, minkä lähes seitsemään minuuttiin puskeva Reippaasti Vetelistä esimerkillään osoittaa, vaikka itse olisin saattanut napsauttaa mitasta kolmanneksen pois.

Ja kun pohjoisessa ollaan, niin tietysti paletista löytyvät ne tummemmatkin sävyt – jopa Friggin kaltaisen iloluonteisen joukon soitosta. Taklax G kulkee syvemmissä vesissä, varjojen liikkuessa rauhaisuuden taustoilla. Ei tässä nyt murhetta kylvetä, muttei toisaalta polviakaan hakata riemusta. Kyse onkin hienovaraisista tunnelmanmuutoksista, lähes huomaamattomista painotuksista. Nimeään valoisampi Mäläskän kuoleman polska & Lindbergin polska liikkuu myös sujuvasti tiloista toisiin, kutoen hurjan määrän aineksia alkuun näennäisen simppeliltä vaikuttavaan kudokseensa.

Perintö / Heritage on melkoinen annos ääniä, melodioita, soittolinjoja ja sovituksellisia oivalluksia, joissa riittää vielä pitkään tutkittavaa. Toisaalta yhtye hieman sitoo käsiään ’pelkistetymmällä’ kattauksella, mikä johtaa materiaalin samankaltaisiin ratkaisuihin, kun soittimia on käytössä vain tarkasti rajattu määrä.