Janne Avara: Kuulen puiden versovan

Eclipse

Janne Avara on helsinkiläinen laulaja/lauluntekijä, jonka debyyttialbumi ehti ilmestyä jo viime kuun lopulla. Esikoisellaan Janne Avara on myös yhtye, johon kuuluu vokalisti/kitaristi Avaran lisäksi neljä muutakin soittajaa. Kyseessä onkin soundinsa puolesta ihka oikea bändilevy.

Albumin kymmenestä raidasta peräti seitsemän on julkaistu viimeisen kahden vuoden aikana sinkkuina ja niistä ensimmäinen noteerattiin aikoinaan Desibeli.netissäkin. Koko levylle nimen myöhemmin antanut Kuulen puiden versovan -sinkkuherkku liikehtii folkahtavalla poprockillaan liki J. Karjalaista. Olen edelleen kuulevani niin tästä kuin muutamasta muustakin raidasta myös Tommi Liimatta -viboja, musiikin ja tarinnankerronnan muodostaessa jännittävän kokonaisuuden. Eikä kumpikaan näistä verrokeista aiheuta minkäänlaisia negatiivisia tuntoja, sillä Janne Avaran soundissa, tyylissä ja biisinkirjoitustavassa on riittämiin omaa mukana.

Sinkkuja on siis melkoinen joukko, mutta niitä kaikkia – sekä levyn kolmea ’muuta kappaletta’ – sitovat yhteen selvät tyylilliset ja musiikilliset siteet. Rokimmin rouhiva Kun on nielaissut marraskuun svengaa isommin kaarroksin ja Avaran lauluääneen ilmestyy aivan uudenlaista luonnetta, josta olisi voitu nauttia laajemminkin. Vetävämpää siipeä kunnialla edustavat Kusipää ja Sattmark osoittavat myös hanakkaa tarttuvuutta ja biisikaksikko on kerännyt huomiota ansaitusti verkon puolella.

Pohtivampaa kerrontaa ja hillitympiä soundikenttiä korostava Kaltevalla pinnalla on puolestaan em. bändisoundin upea saavutus. Yhdessä päälle seitsenminuuttisen Samsaran kanssa näistä rakentuukin albumin kenties askarruttavin ja samalla mielenkiintoisin sivutila. Tuohon kun lisää vielä kantrin kanssa veljeilevän Kun junissa istun -siivun, niin ainakin on laveutta kattauksessa.

Janne Avara on bändi, Janne Avara on myös suuntansa hallitseva esiintyjä ja etenkin rokimmalla vaihteella viisikko saa jo kummasti tutinaa puntteihin.