Moria: Katarsis

Grey Beton Records

Aika tarkkaan kaksi vuotta sitten pohdin suomalais-fidziläisen Morian debyyttialbumin antia, kun Punaista huulipunaa -kiekon taidepop hämmensi karulla muodollaan. Kaksi vuotta myöhemmin on koittanut toisen pitkäsoiton aika, eikä muoto ole juuri aiempaa suorempi. Avainkysymys kuuluukin myös tällä erää: kestääkö albumin jännite loppuun asti?

Morian elektronisessa taidepopissa tuntuu olevan nyt jonkin verran enemmän poppia, vaikka raitojen äänimaisemat pidetäänkin tiukan karsittuina. Psykiatrisena sairaanhoitajana ja nepsy-valmentajana työskentelevä Moria luokin musiikkia, jota voidaan käyttää myös terapeuttisessa ohjauksessa. Näin albumin kantava teema onkin selvästi parantuminen, omien sisäisten solmujen, kipukohtien ja ongelmamuurien kohtaaminen, käsittely sekä niiden tuolle puolen pääseminen.

Tekstit ovat runomaisia, loitsumaisia ja mantramaisia kehiä, joissa tunteista vahvimmatkin asettuvat osaksi jotain suurempaa – minää. Peilin pyöriessä kuljetaan kuin huomaamatta ylös ja alas, Virtaa voima osaa tuoda jousimaisia ääniä terävästi naksuvan rytmikuvion reunoille, jolloin syntyy mystinen vaikutelma. Nimikappale Katarsis on puolestaan pehmeän hyväksyvä hetki, jossa upottavat soundit saavat ottaa ohjat ja kappale tavallaan vain ajelehtii eteenpäin.

Biisit ja niistä syntyvät kokonaisuudet ovat usvamaisia, vaikeasti rajattavia ja ehkäpä jopa luonnosmaisia, mutta nämä kaikki ominaisuudet ovat luultavimmin ensinnäkin haluttuja toisekseen tarpeellisiksi koettuja. Moria lausuu sanansa niihin syvästi uskoen, minkä kautta ja avulla kerrokset purkautuvat. Hänen yhdessä Juha Tuukkasen kanssa säveltämät sekä sovittamat kappaleet antavat sanoille enemmän taustoja, vaikka levyn äänimaiseman karuus yhä kovalta tuntuukin.