Teea Aarnio: V�ki

Eclipse Music

Teea Aarnio on kotimainen muusikko, s�velt�j�, sanoittaja ja ��nisuunnittelija, jonka musiikkia ei ole aiemmin Desibeli.netin sivuilla arvioitukaan. Pid�n tuota hivenen yll�tt�v�n�, sill� Aarnion tapa hy�dynt�� mm. kansanmusiikkia, poppia ja jazzia elektroakustisessa ilmaisussaan on raikkaan tuoretta.

V�ki on Aarnion debyyttialbumi, jota on edelt�nyt verkossa julkaistu sinkkuketju. Fyysisen arviokappaleen sis�lt�� olikin hiukan hankala tulkita, sill� taiteellinen fontti on jo niin taiteellista, ett� sanoista, nimist� tai mist��n muustakaan tekstist� ei tahdo saada oikein selv��. Toisaalta n�in itse musiikki saa kertoa kaiken ja albumi on kiistatta taiteellinen kokonaisuus.

Seassa on introja, esiosia ja v�liosia, joista osa on sis�istetty kappaleiden raidoille ja toiset on j�tetty omiksi numeroikseen. ��nisuunnittelija Aarnio osaakin kiistatta kuljettaa tunnelmaa, elementtej� ja aiheita raidoilta toisille siten, ett� siirtymi� ja saumoja ei aina edes huomaa. Yhdess� hetkess� kuuntelen upeaa maailmanmusiikin, folkin, popin ja/tai taiderockin sulautumaa, jonka toisessa p��ss� saattaa odottaa jazzahtavampi osuus.

Kielikin vaihtuu suomesta muuksi ja takaisin, mutta kolmikielisen albumin globaali viesti ei vaikuta p��lle liimatulta. Aarnion vaikuttimiin kuuluvat mm. eriarvoisuutta vastaan taistelu, individualismi, sek� kulttuurisen monipuolisuuden puolustaminen, mutta puhujap�ntt��n h�n ei levyll� nouse. Kielt�misen ja haastamisen sijaan levy pyrkiikin avaamaan uusia horisontteja, n�ytt�m��n maailman ja erityisesti kev��n luonnosta kumpuavaa voimaa.

Vaan mit� l�ytyy jalojen sanojen sek� ajatusten takaa, mille tasolle levy musiikillisesti pystyy nousemaan? Yksi verrokki, joka pulpahtaa toistuvasti mieleeni V�ki-levy� kuunnellessa on Peter Gabriel. H�nen tapaansa Aarnio pystyy luomaan kaikesta k�sill� olevasta jotenkin tarttuvaa, ilohenkist� ja mukaansa tempaavaa musiikkia, joka kuulostaa samaan aikaan tutulle ja t�ysin uudenlaiselle. Sinkuksikin nostettu Kev�t on puhdasta kev��n pulppuilevaa riemua viululla h�ystettyn�, eik� niin ik��n albumin loppumetreille tuupattu Kokko j�� taatuksi savuamaan kituliaasti.

Ennen noita simppelin vet�vi� ja silti monisyisi� poppiksia kuullaan monia upeita hetki�, enk� voi kyllin korostaa levyn ehytt� teosmaisuutta, jota Aarnio on yhdess� musiikkituottaja Jukka Backlundin kanssa luonut. Jokainen Interlude on kohdallaan, eik� vuosia kest�nyt luomisty� ole j�tt�nyt kuvaan ainuttakaan ryppy� tai virhett�. Kantele soi upeasti, vokaalit uhkuvat tunteita ja elektroninen yhdistyy niin t�ydellisesti akustiseen, ett� en l�yd� kuin yhden riitt�v�n kuvaavan sanan: t�ydellist�.