Julkaistu: 04.03.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Helsinkiläisen lauluntekijän Tinkin toinen Desibelin raatiin saapunut levytys jatkaa neljän kappaleen verran uneliasta poppailua kitaranäppäilyllä, taustamausteilla ja melankolisella laululla. Jo The Softest Spot -eepeellä yhden miehen tee-se-itse –artisti vakuutti osaavana singer/songwriterina, eikä Surullinen anorakki jää edellisen tasosta. Hapanimelää popmusiikkia, kuten herra Tink musiikkiaan kuvaa. Tink kertoo kirjoittavansa laulujaan avoimen intiimisti, silläkin uhalla, että ne kuulostaisivat pateettisilta ja haavoittuvilta. Haurasta Tinkin tunnelmointi toki on, mutta ennen kaikkea leijuvan kaunista. Ja todellisen kauneuden saavuttamiseksihan on aina oltava valmis asettamaan itsensä peliin. Tässä Tink onnistuu. Etenkin hivenen vauhdikkaammin etenevä kakkosraita You May Have a Lovely Day vakuuttaa. Klassisen kauniita melodioita ja hiljaisuuden hyväilyä. Ihan pätevää täydennystä kotimaiseen hissuttelupoparsenaaliin
Helsinkiläinen yhden miehen kitarapop-orkesteri tai laulaja-lauluntekijä ammentaa näppäilevässä popissaan 60-lukuisesta ajattomasta pehmeydestä ja 80-lukuisesta kaihosta.
Kotisivut: www.myspace.com/tinkunc
(Päivitetty 20.06.2007)