J Mikael: Maa

Omakustanne

J Mikael jatkaa yhden miehen folkpop-ristiretkeään rakkauden tiellä neljännellä pitkäsoitollaan. Loppuvuodesta 2019 julkaistu debyyttilevy Vesi, vuoden 2020 Puu ja loppuvuodesta 2021 ilmestynyt Tuli ovat johtaneet hänet luontevasti nykyiseen pisteeseen. Moni asia on kuten ennen, mutta ei suinkaan kaikki.

J Mikael vastaa edelleen lähes kaikista kuultavista äänistä, suurimman osan kappaleista rakentuessa suoraan mies & kitara -runkoihin. Jonkinlaisia lyömäsoittimia kyllä soitellaan taustalla, mutta nimenomaan taustalla. Syntikoillakin kudottuja äänimattoja on levitelty sinne tänne, mutta fokus on silti miehessä ja akustisessa kitarassa. Eikä siinä mitään, sillä nylonkieliselläkin pystyy kyllä kertomaan maailman verran asioita, ellei jopa enemmän.

Siinä missä etenkin edellinen levy kuulosti tekstiensä puolesta tummalta, hetkittäin suorastaan synkältä, ottaa Maa mielestäni selviä askeleita positiivisuuden tiellä. Tule kutsuu tanssiin ja juhlaan, vaikka me kaikki kuolemmekin, mutta hei – sitä ennen voi ihan oikeasti nauttia elämästä, joten ei tuhlata ajan käsissä hupenevia mahdollisuuksia. Samaa hetkeen heittäytymistä edustaa avausraita Rakasta Nyt!, joka komentaa elämään, heräämään horroksesta.

Maa on osittain niin pelkistettyä ja ytimeensä asti paljastettua musiikkia, että sen kriittinen käsittely on hankalaa. Kappaleissa on kovin vähän kerroksellista rakennetta, kaikki on jätetty näkyville, eivätkä oletettavasti niukahkon budjetin asettamat rajoitukset jää huomiotta. Sävellykset ovat suoraviivaisia, trubaduurimaisia ja yhdessä hetken villissä pyörteessä eläviä. Folk on tyylilajina luonnostaan pientä ja kaunista, tällä levyllä ainakin pienuus toteutuu, jos nyt osa sävellyksistä onkin melko luonnosmaisia rankoja.

Entä kuinka kritisoida täysin paljastetusta sydämestä, kun Voinks mä rakastaa esittää kysymyksensä ja pyyntönsä niin avoimesti? Mitä sanoa Sinun rakkaus -kappaleen aaltoilevasta kulusta, sanojen purkaessa tunnoista syvimpiä, arvokkaimpia ja jaloimpia? All you need is love, sanoi eräs viisas mies aikoinaan, enkä voi kuin yhtyä siihen – sekä J Mikaelin moniin sanoihin.