The National: The First Two Pages of Frankenstein

4AD

The Nationalin jäsenet päättivät pandemian pysäyttämässä maailmassa ottaa viisaasti pientä taukoa itsestään ja osin myös kaiketi toisistaan. Vokalisti Matt Berninger julkaisi soololevyn, ja veljesparit Dessner & Deverdorf löysivät myös tahoillaan muuta tekemistä. Osa tekemisistä koski musiikkia, osa jotain aivan muuta, mutta tärkeintä taisi olla tauko The Nationalista yhtyeenä, jotta vanha kipinä saattoi taas löytyä.

Sanon tämän, koska harva yhtye soundaa näin kypsälle, vapaalle, vahvalle ja silti omanlaiselleen yhdeksännellä pitkäsoitollaan. The First Two Pages of Frankenstein ei tarjoa mitään radikaalia irtiottoa The Nationalin tutuista piireistä, mutta sen yhdestätoista raidasta en ole löytänyt ainuttakaan totaalista hutia. Toisinaan tunnelmointi kehkeytyy thenationalmaisesti kovin, kovin intiimiksi – jopa hiljaiseksi, mutta sekin on osa yhtyeen maailmaa 20-luvulla.

Sinkuista ensinnä julkaistu Tropic Morning News saattoi hivenen yllättää nopealla sykkeellään, sähköisen säröisellä soundillaan ja eeppisellä äänimaisemoinnillaan. Toinen sinkku, New Order T-Shirt olikin sitten jo sitä rauhallisempaa ja asettuneempaa kitararock-soundia, jossa muistellaan menneitä ja annetaan vanhojen päivien viihdyttää vielä tämän kerran. Melankoliaa voi suunnilleen leikata ilmasta myös Eucalyptusin lehdistä ja varjoisista oksista, kun tarinan eronnut pariskunta jakaa omaisuuttaan ja rikkoo siinä samalla sydämiään entistäkin pahemmin.

Albumin yhdellätoista raidalla kuullaan kolmea eri vierailijaa, mutta vain laulaja/lauluntekijä Phoebe Bridgers on päässyt mukaan kahdelle eri kappaleelle. Sinkkuketjua komeasti jatkanut Your Mind Is Not Your Friend hyötyykin suunnattomasti Bridgersin ja Berningerin yhteislaulusta. Teksti on vieläpä suoraan lainattua Frankensteinista, kuten albumin otsikkokin jo kertoo. Kuuleman mukaan Berninger kärsi tyhjän paperin kammosta ja turhautumisen puuskassa otti vain esiin hyllystä yhden kirjan, tässä tapauksessa Mary Shelleyn klassisen Frankensteinin. Ja siitähän tekstipadot sitten murtuivat, minkä albumin rikas tekstipuoli osoittaa viimeistään todeksi.

Nostan esiin myös Bridgersin kanssa äänitetyn toisen raidan, sillä This Isn’t Helping on mielestäni yksi levyn upeimmista ja samalla rauhallisimmista hetkistä. Elämää sinkkujen tuolla puolen edustaa ansiokkaasti myös nopeammalla radalla kiitävä Grease In Your Hair, jolla kaipuu ja siihen nivoutuvat tunteet näyttelevät jälleen keskeisiä rooleja.

Musteensa löytänyt tekstittäjä osaakin antaa juuri sopivan määrän tietoa teksteissään, käyttäen toistuvasti hienon monipuolisia kielikuvia. Berningerin baritoniääni soi lämpöisenä, muun bändin taustalaulujen täydentäessä lämmintä vaikutelmaa ja näin sanat muuttuvat tarinoiksi.

Kuluvan vuoden aikana peräti viidellä sinkulla pohjustettu pitkäsoitto on vahvinta The Nationalia pitkään, pitkään aikaan. Äänikenttien seesteisyys ja hienosyisyys vihjailevatkin uuden aikakauden alkamisesta, joten 20-luku saattaa antaa bändin faneille vielä runsaasti ilon aiheita.