Lau Nau: 5 x 4

Fonal Records / Beacon Sound

Lau Nau on ääniartisti jonka tekemiset kiinnostavat allekirjoittanutta poikkeuksellisen paljon. Arvioitavaksi asti Lau Naun materiaalia päätyy vain harmillisen harvoin, mutta pandemian aikaisista albumeista Signals ja Valo siroutuu löytyvät kyllä verkon soittopalveluista. Lau Nau onkin niitä tekijöitä joiden musiikin äärelle löydän tieni helposti silloin harvoin, kun aikaa on vain olla ja kuunnella mitä ikinä haluaa.

Samaan hengenvetoon lienee kuitenkin asiallista todeta, että viehtymykseni artistin äänitaiteeseen ei ole aina saanut lähipiiriltäni täyttä ymmärrystä. 5 x 4 jatkaa tutuilla linjoilla, eikä kappaleissa ’tapahdu asioita’ samaan tahtiin ja kaavoilla, kuten populaarikulttuurin tuotteissa on tapana. Tälläkään levyllä melodiat eivät hallitse, perinteiseksi mielletyistä kappalerakenteista puhumattakaan. Ei, ei, ei. Nyt menemme huomattavasti minimalistisempaan, karsitumpaan ja samalla rajattomampaan ääniuniversumiin.

Sanotaan että avaruus on käsittämättömän laaja ja aineiltaan harva. Esimerkiksi asteroidivyöhyke ei oikeasti ole sellainen kivenmurikoiden loputon vyö, kuin mitä vaikkapa joistain elokuvista voisi ymmärtää, vaan ennemminkin toisistaan suhteellisen etäällä lipuvien esineiden löyhä alue. 5 x 4 saa minut toistuvasti ajattelemaan avaruutta ja sen avaruutta, vaikka saatesanojen mukaan kappaleet onkin sävelletty merten maailmat mielessä.

Minulle Pleomothra ei ole niinkään äyriäinen, kuin vaikkapa komealla hännällä varustettu komeetta, joka kulkee hämärissä tietään loputtomasti etsien. Sessilian vienot ja kauniit äänet kuuluvat ehkä rilleille, mutta voisivat ne tähtipilviäkin olla ja reilusti päälle kahdeksan minuutin ulottuva äänimonoliitti Isopoda on vähintäänkin riittävän komea teos siiroille. Itse näen äänissä punaisen jättiläisen lempeän hehkun, mutta näinhän se menee. En lapsena koskaan haikaillut Jacques Cousteaun retkille mukaan, mutta James T. Kirkin pesti olisi kyllä kiinnostanut.

5 x 4 on äänitetty Tukholman Elektronmusikstudionilla, jonka asema elektoakustisen musiikin historiassa on vakaa. Eikä siinä vielä kaikki, sillä levyllä kuullaan historiallista Buchla 200 -modulaarisyntetisaattoria, jonka kanssa Lau Nau on luonut musiikkia jo viiden vuoden ajan. Levyn musiikkia, tai äänitaidetta, on helppoa kuvata elokuvamaiseksi ja muotoja sekä rajoja rikkovaksi. Elektronisuus kuuluu toki läpi, mutta modulaarisyntetisaattorin avulla raja orgaanisen ja synteettisen välillä tuntuu toistuvasti haipuvan ilmaan.

Lau Nau on tehnyt runsaasti erilaista materiaalia eri tarkoituksiin, mutta tässä teoksessa ja näissä kahdeksassa raidassa olen aistivinani poikkeuksellisen paljon tekijän sydäntä. Minimalistisen ilmaisun, äärimmilleen karsitun muodon ja yksittäisiä elementtejä korostavan punoksen avulla meret allamme tai yllämme avautuvat vailla rajoja. Ainoat rajat tuommekin itse mukanamme.