Komisarion Koirapartio: Anteeksi maanantait

Bianca-Pop Music

Suomenkielistä kitarapoprockiaan taas vaihteeksi pitkäsoitollisen tarjoava Komisarion Koirapartio on viimeisen reilun vuoden aikana julkaissut peräti viisi sinkkua. Nyt kaikki nuo raidat sekä viisi muuta biisiä on leivottu kolmanneksi pitkäsoitoksi, jolla pirteys kohtaa melankolian ja melodioiden kaaret helkkyvät vokaalit. Sanoissa arjen hilpeät ja vähemmän hauskat sattumat maalataan esiin inhorealistisen tarkasti.

Haudatkaa minut kuin majesteetti on sinkuista viimeisin ja samalla ainoa kuluvan vuoden puolella ilmestynyt maistiainen. Biisin rohkean ultragöstabramainen tyyli ja soundi ovat enää parin askeleen päässä amerikkalaisen rockin ja americanan jyskeestä, mutta toinen jalka pysyy tiukasti pohjoisessa sohjossa. (En mee) baariin ja Pullo ja sen henki pelaavat taas tuttua biljardia tuttujen pussien edessä, eikä elo ole helppoa edes nuottiöljyllä voideltuna.

Bändin soundissa stemmalaulut ja koskettimet ovat yhtä merkittäviä osasia kuin rytmiryhmä ja kiireinen kitara. Pirun punaista viiniä uskaltaa olla aito pianoballadi, jossa kaivataan läheisyyttä, kosketusta ja rakkautta. Kitarasoundistakin on löydetty ilahduttavasti sävyjä, eikä tallaa survota kroonisesti lattiaan heti kun moiseen avautuu pieninkin mahdollisuuden vilahdus. Avaajaksi valittu Muurahainen ja loppurähinöitä pohjustava Hei hei ovat malliesimerkkejä ilmavasta rockin roiskeesta, jossa vivahteikas soundi saa laventaa maisemaa yllättävänkin peliliikkein.

Anteeksi maanantait on perussoundilleen uskollinen albumi, jonka biisikatrasta voi pitää joka tiukkana ja yhtenevänä nippuna, tai sitten tarpeettomankin samanlaisena kymmenikkönä. Oma suhtautumiseni vaihtuu yhä raidalta toiselle siirtyessä, sillä etenkin isommalla soundilla ryhmän magiikka tuntuu jo toimivan upeasti. Eikä iso tarkoita tällä erää automaattisesti äänekästä, vaan massaa on opittu keräämään sovituksen kautta sopusuhtaisemmin.