End7: 6543210

Joskus sitä joutuu levyjä arvioidessaan hankalaan asemaan. Ilmiötä, joka tukaluuden aiheuttaa, voidaan kutsua vaikkapa vääräksi mieheksi väärällä paikalla. Esimerkiksi tuolla nimellä. Joka tapauksessa, arvosteluun tulee levy, joka ei itseä lämmitä millään tavalla ja siihen syventyminen vaatii miltei vastentahtoista asennoitumista. Olkaa hyvät, allekirjoittanut toimittaja kohtaa musiikillisen Haadeksensa, nu-metalin.

Ymmärrän nu-metalin hiphopin räpäytystä ja grooveja juoksutuksia metallin ärjyntään, talttariffeihin ja synkkään asennoitumiseen yhdistelevänä musiikkihybridinä, jonka kentältä löytyy, muutaman mainitakseni, Kornin ja jo edesmenneen Rage Against The Machinen kaltaisia pelaajia. Trendikäs riekkuminen, pomppuhevi, on tällä hetkellä yksi maailman suosituimpia (lue: myydyimpiä) popmusiikin tyylilajeja, koska se yhdistää kaksi intohimoisimmista faneista koostuvaa porukkaa; rankemman kitaramusiikin ja räpäytyksellä varustetun levynkieputuksen ystävät. Myös angstisen teininuorison kelpaa velloa elämäntuskassaan pinnalta niin rankan ja helposti saatavilla olevan energisen jyystön tahtiin. Laulajansa Santun konemusiikkiprojektin pohjalta nelimiehiseksi bändiksi 2001 kasvanut End7 on lajityypin tyypillinen edustaja; räpäytystä ja ärjyntää, groovea talttaa, efektejä, takuuvarmaa livepomputtamista. Bändin sivuilla musiikkityyliksi mainitaan alternative metalin ja rapcoren ristisiitos. Rakas lapsi ja ne monet nimet... Mainitsemistani maailmanluokan bändeistä nelikko kumartuu suhteellisen syvään Kornin suuntaan. Mukavan valmiiksi hiottu seitsemän kappaleen (suhteellisen nerokkaasti nimetty) levytuotos ei juurikaan kärsi demomaisesta otteesta. Vain hetkittäin Santun laulussa kuulee selkeitä fingelska –korostuksia, jotka saattavat kansainvälisillä markkinoilla toisaalta kuulostaa jopa eksoottisilta. Suomalaisena nuo särähdykset ottavat hieman korvaan.

Grooven juoksutuksen ja valmiinmakuisen kokonaisuuden lisäksi levyn positiivisimpiin puoliin kuuluu kitaristi Tobyn ja basisti Jukan taustavokalisointi, joka antaa kokonaisuuteen mukavan elävää otetta. Levyn suurin ongelma on biisimateriaalin tasapaksuus. Jos seitsemän biisin eepeellä alkaa musiikin kuuntelu puuduttaa jo kolmannen biisin kohdalla, miten lie käy musiikkiin paneutumisen pitkäsoittokannassa. Mainituista puutteista johtuen pisteytys jää muutamien tähtien asteelle.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 05.03.2004:

Pisteet:

kävin kuuntelees levyltä 2 biisiä ja yhden remixin ja mun mielestä helvetin hyvää kamaa,ja jätkät oli vielä ite äänittänyt koko sopan.
ehdottomasti kuuntelun arvoinen!!!!