Emmi U. Trio: Junassa

Eclipse Music

Emmi U. Trio on jazzpianisti Emmi Uimosen ympärille rakentunut yhtye, jota albumilla täydentää Adele Saurosin saksofoni. Piano, basso ja rummut toimivat kuitenkin yhdessä merkittävimpänä taustavoimana koko albumia kantaville lyriikoille, jotka Uimonen on päättänyt esittää rohkeasti suomeksi. Uimonen katsoo musiikkinsa olevan laulaja-lauluntekijä-jazzia, joka kuvaakin poikkeuksellisen onnistuneesti kaikkea kuultua.

Pohjakivinä ovat siis suomenkieliset sanat, mutta vähintäänkin yhtä merkittävä rakennusaines on brasilialainen rytmimusiikki. Tuohon kun lisää vielä kulmia pehmentävän ja aalloillaan leppoisasti keikkuvan jazzin, niin johan on cocktailia omaksuttavaksi. Eikä tyylillinen leikittely suinkaan rajoitu näihin osiin, vaikka ne eräänlaisista reuna-alueista käyvätkin. Uimonen lähteekin tanssiin myös perinteisemmäksi ymmärretyn tanssimusiikin kera, eikä popinkaan edestä lyödä ovea kiinni.

Näistä kaikista mahdollisuuksista ja avauksista sukeutuu upeita svengiraitoja, kuten nopsasti askelkuvioitaan vaihtava Rakkausvelka ja avauksena kuultava nimisiivu Junassa. Kumpikin biisi vaeltelee, kiipeilee ja hypähtelee ihanan arvaamattomalla tavalla, niin musiikkinsa, tekstinsä kuin sovituksensa puolesta. Et voi koskaan olla täysin varma, että mitä seuraavaksi tulee, mutta se jokin on useimmiten mielenkiintoista ja innoittavaa.

Albumin rauhallisempi ja hiljaisempi puoli kääntyy leppoisamman jazzsvengin puoleen, kuten tekstinsä luomilla kuvastoilla porvariston hillittyä charmia tavoitteleva Hieno talo tekee. Pinnan alla on tosin jännitteitä, nuottien kiipeillessä iholla hyönteisten lailla ja jonkin ollessa jotenkin sijoiltaan. Ankkuriraita Kuuletko mua laahaa taas sinisiä helmojaan mietteliäämmin ja suomalaista kansansävelmää osin kierrättävä Sama tuuli puhaltaa on tyystin omanlaisensa avaus uuteen maailmaan.

Junassa on monenlaisten tuntojen kuvavirta, päiväkirjamaisten huomioiden joukkoa ja ajatuksiensa kahleettomia lentoja hyväksyvästi tarkkailevien lausejoukkojen omanlaistaan pyörrettä. Muoto alleviivaa osiaan, sanojaan ja perimäänsä, ollen silti jotain erilaista ja arvostettavaa.