Pasi Tolvanen: Risteys

Pilfink Records

Laulaja/lauluntekijä Pasi Tolvanen julkaisi 10-luvun jälkimmäisellä puoliskolla pari sinkkua, mutta vasta viime vuoden lopulla ilmestynyt Mitä ikinä -sinkku käynnisti tuoreeseen debyyttialbumiin johtaneen syklin. Kiekolle on päätynyt myös viimeisin sinkku Kuljettua lakeutta, jonka leppoisa härmäkantri ei ehkä anna energisintä mahdollista kuvaa moneen taipuvasta levystä.

Risteys onkin värikäs kokoelma poprockin eri puoliskoilta pongahtelevia biisejä, joiden tyylillinen rikkaus saattaa olla joillekin kuulijoille jo rahdun liikaa. Näin yhdeksi albumikokonaisuudeksi puristetussa tapauksessa nyt ainakin. Esikoiselle on kuitenkin haluttu tuoda mm. J. J. Cale, Edu Kettusen ja Tom Pettyn perintöä, eikä ketään ole syrjitty toisen kustannuksella. Välillä rock’n’rollin mopo keulii pyhän Led Zeppelinin hengessä, toisinaan taas fiilistellään akustisen Eddie Vedderin rinnalla, eikä svengaavan nykivä vetokaan ole poissuljettu mahdollisuus.

Positiivisia viboja synnyttää kiihkeä rock’n’roll raita Myllynkivi, joka groovaa, veivaa ja vääntää (valkoiselle miehelle) uskomattomalla väkevyydellä. Tyystin toisenlaiset tunnot puristuvat pintaan kun Mustasilmäsusannan tragediaa avataan ja orgaanisen poprockin värittämä murhenäytelmä levittäytyy 70-luvun soundimaisemassa. Matka syvimpään negatiiviseen alhoon on joskus murskaavan lyhyt, sattuman katkoessa toiset kukat niin kovin, kovin nuorina pois.

Positiivisuuden pyörteestä soulahtavan funkahtavaan maailmaan singahtava Kaksi minuuttia ylistää elämän arvaamattomuutta, kahden sydämen rakastaessa niin että sähkö rätisee. Keltaista fiilistelee folkahtavan poprockin äärellä, kuin em. Kettunen konsanaan, ja Säteile tekee saman sähköisemmällä soundilla. Onnistumisia nämäkin raidat ovat, vaikka perhepotrettia ottaessa pitää käyttää laajempaa maisemaa ikuistavaa objektiivia.

Risteys on elämää ja energiaa uhkuva albumi, jolta löytyy monia esikoiskiekkojen ongelmia. Paljon on kaikkea, liiaksikin, mutta vahva into peittoaa pienet montut tiestä. Tolvanen osaa kirjoittaa meneviä poprock-biisejä, hän uskaltaa laulaa kuten kappaleet kulloinkin vaativat ja kirjaimellisesti heittäytyy kaikkeen tekemäänsä. Ei tästä ehyttä levyä saa vääntämälläkään, mutta kiitos ja kumarrus suurella sydämellä synnytetystä esikoisesta.

Nyt kun pajatsoa on isketty tyhjäksi voimalla, niin ehkäpä seuraavaksi näistä kaikista eteen ladotuista poluista valittaisiin muutama vähemmän, kun seuraavaa levyä kasaillaan. Sinkkuja voi sitä odotellessa lohkoa debyytiltä vielä jokusen lisää.