Fox Confession: Full Moon Play

Lil� Beast Records

Matka toiselle puolelle maailmaa voi olla lyhyt, etenkin jos huimia et�isyyksi� taittaa musiikin siivin. Fox Confession on oivaltanut �isten tuntien kurovan americanan ja kaihomielisen suomirockin v�list� kuilua kummasti umpeen, mink� jo alkuvuodesta julkaistu debyyttisinkku Stay Gone esimerkill��n kiistatta osoitti.

Kokeneiden j�senten muodostama uusi b�ndi jatkoi vahvaa otettaan kakkossinkku Dive Barin kautta ja nyt on sitten esikoispitk�soitto saapunut ihailtavaksi. Supermelankolinen esikoissinkku pisti 60-luvun rakkausrockballadit ja klassiset westernit samaan k��riin suomalaisugrilaisen iskelm�n kanssa, eik� rohkeus ole ainakaan hiipunut muuta albumia kasatessa. Aikakaudet, tyylit ja soundit risteilev�tkin villisti ja vapaasti, mutta isoa kuvaa ei kuitenkaan unohdeta miss��n vaiheessa ja Full Moon Play on todellinen kokonaisuus.

Amerikan ihmemaat, kotoiset maisemat ja kaikkea silt� v�lilt� voidaan kuulla n�ill� raidoilla, jotka tekev�t kunniaa monille, lainaavatkin sielt� sun t��lt�, mutta soundaavat silti aina b�ndilt� itselt��n. Did It for Fun menee rohkeimmin Motownin garagetytt�soundin per��n, unohtamatta kuitenkaan herkkyytt� laskoksistaan. Ja ah, kuinka herkulliset soundit studiossa onkaan osattu ruuvata kohdilleen. Musiikilla ei n�et vain siirryt� paikasta, vaan my�s ajasta toiseen.

Mielikuvat ovat musiikille elinehto, jotta tarinat v�littyv�t ja mielenkiinto ensinn�k��n her��. Fade to Grey on keinahtelevassa klassisuudessaan kuin palanen mystisen Twin Peaksin liiankin t�ydellist� piirakkaa. Kiiltokuvamaisen pinnan alla v�ijyy painajainen, vai v�ijyyk� sittenk��n? Tulkinta taitaa j�lleen kerran j��d� kuulijan kontolle, mist� lis�pisteet ryhm�lle. Monet b�ndit haluavat kutsua musiikkiaan elokuvamaiseksi, mutta nyt ollaan asian ytimess�, unelmien ja p�iv�unien kerrostuneiden kudosten sis�ll�.

Eiv�tk� sormet mene suuhun edes niiss� kohdin, kun pit�� nousta westernin selk��n ja karauttaa yli Darkness My Friendin kaltaisen puolifolkkiksen. Periaatteessa biisi pist�� silm��n maisemasta kuin yksin�inen kallio er�maasta, istuen kuitenkin jo parin kierroksen j�lkeen kuvaan kuin luonnostaan. Samaa suoruutta kaikuu my�s silkalle laululle ja pianolle rakennettu Bed of Roses, jonka hiljaisuus on voimaa ja sanojen v�kevyys saa sielun v�risem��n.

V�hemm�n on j�lleen kerran enemm�n, mink� Fox Confession toistuvasti osoittaa todeksi. Full Moon Play leikkii tuttujen palasten kanssa, kierr�tt�� totuttuja asioita, mutta saa aseteltua ne kerran toisensa j�lkeen somasti uudelleen.