Timo Alakotila & Johanna Juhola Duo: Amicum

Åkerö Records

Pianisti, säveltäjä Timo Alakotilan ja harmonikkataiteilija, säveltäjä Johanna Juholan muodostama duo on pistänyt kasaan melkoisen instrumentaalilevyn. Jo yli 15 vuoden ajan yhdessä soittaneet ja esiintyneet tekijät luovat improvisaatiopohjaista modernia pelimanni/kansanmusiikkia. Uuden albumin nimi on sama kuin levyn yhdellä raidalla, ja kyseinen kappale on omistettu kansanmusiikkiviulisti Veera Kuismalle, mikä kertonee osaltaan jotain kokonaisuudelta.

Vaan tällä levyllä ei kuulla viulua, ei rumpua, eikä laulua. Ainoat äänessä olevat instrumentit ovat Juholan harmonikka ja Alakotilan piano. Kansanmusiikki ja pelimanninmusiikki ovat termeinä sopivan epäselviä ja löyhiä, mutta raitojen nimet antavat aina jotain vihjeitä. Traditionaalit Polska från Sexdrega ja Polska efter Lejsme Per ovat muotonsa pitäviä haikeita kappaleita, jotka kyllä soivat komeasti, mutta lähinnä täydentävät kaksikon omia sävellyksiä.

Juholan säveltämä Helianthus onkin tyystin toista luokkaa, kohoten elokuvamaisiin sfääreihinsä elegantilla tyylillä. Alakotilan kynästä syntynyt Amicum on myös rauhallisempi, lähes seitsemään minuuttiin kasvava teos, jonka tärkein elementti on mielestäni raikas ilmavuus. Toki nuotteja on paljon, harmonikan ja pianon käydessä omaa tanssiaan, mutta silti kaikessa ja kaikelle on tilaa. Tuo sama filosofia määrittelee pitkälti myös koko pitkäsoittoa, jolla asiat saavat ottaa aikansa, eikä kiireellä pilata mitään.

Suorastaan jytääväksi äityvä Vesi kyllä pärskähtelee yli laidan, mutta venhe ei uppoa senttiäkään nopealla koskiosuudella. Vekkulisti venkoilee myös Siliavalssi, jota kuunnellessa hymy tahtoo vain nousta kuin huomaamatta suupieleen. Ja saahan se siihen tietysti noustakin, eikö juuri siitä ole mainiossa pelimannimusiikissa kyse?

Harmonikka soi villisti, vapaasti ja toisinaan kovinkin kaihoisasti, kirjoittaen tarinoitaan ilmaan ja ihmisten sieluihin. Piano on toisinaan valtaisan orkesterin kaltainen tekijä, useimmiten sävyisästi tarinoitaan tarinoiva turisija, jonka vierelle kelpaa seisahtua. Yhdessä soittimet luovat taianomaisia hetkiä, vahvoja kuvasarjoja mielen kankaille.

Kansanmusiikki, pelimannimusiikki, folk, tango, valssi, polska… nuo ovat silkkoja sanoja, joilla näin hilpeän erilaista instrumentaalimusiikkia on haastavaa kuvata tyhjentävästi. Elämänmakuiseen, eloisaan ja energiseen musiikkiin kannattaakin tutustua ensikäden kautta, sitä vartenhan musiikki on ensinnäkin olemassa.