Lowlife Hero: Lowlife Hero

Fast Decade Records

Lowlife Hero on lappeenrantalainen yhtye, jonka debyyttipitkäsoitto on melodisen skeittipunkin rullausjuhlaa. Kahdentoista raidan paketti kellottaa yhteisaikaa noin 29 minuutin verran, eikä noissa hetkissä lapikas laahaa maata, vaan tennarit sauhuavat villisti ilmassa. Eihän tässä skeittilaudan pyöriä varsinaisesti uudelleen keksitä, mutta energisellä kiekolla on kiistattomat ansionsa.

Pinnat on myös annettava siitä, että ensisinkkunsa jo vuonna 2018 julkaissut bändi on antanut vanhojen sinkkujensa olla rauhassa. Esikoislevyltä kun ei löydy ainuttakaan vuosien 2018–2022 julkaistua biisiä, ja niistä kun olisi saanut helposti leivottua kasaan jo yhden puolikkaan albumista. Sen sijaan tämän vuoden puolella on ehditty pistää jo ulos kolme albumin sinkkua, joista ensimmäisenä kuultu Christina on sysätty kiekolla loppukahinoihin. Ratkaisu on kova, sillä biisi on valioyksilö puhuttaessa melodisesta ja nopeasta punkista, mutta eipä Christina jää seinäruusuksi missään seurassa.

Kakkossinkku Bully pistää melodiapunnuksia entistäkin härskimmin tankoihin, mutta (vinyylilevyn tai C-kasetin) kuvitteellisen B-puolen korkkaava siivu nousee kaiken potentiaalinsa tasalle. Lopun akustinen osuus tarjoaa vielä yhden mojovan yllätyksen, johdattaen kuulijan samalla uusimman sinkun, eli Eddien, syliin. Rauhallisempi siivu on palanen kauniimpaa ja seesteisempää maailmaa, jossa sähkökitaran sahaus saa hetkeksi tauota, mutta vain hetkeksi.

Paljon kuullaan siis myös uusia siivuja, joista lähemmäs neljää minuuttia viistävä New Girl on aivan ehdottomasti terävintä joukkoa. Punkin veivauksessa on nyt sävyjä, syvyyttä ja luonnetta, eikä vauhdista tarvitse silti tinkiä tippaakaan. Heti perään pamahtava In Control on toinen tyrmäysluokan menoisku, jonka simppelin nerokas rakenne summaa kaiken oleellisen.

Lowlife Hero vannoo melodisuuden ja suoraviivaisten kaavojen nimeen, mikä kantaa tiettyyn pisteeseen saakka. Em. kappaleet ovat jokainen maininnan arvoisia, sinkkukelpoisia ja hittipotentiaalisia siivuja, mutta kolikon toinen puolisko on albumin negatiivinen tasaisuus, josta on lyhyt matka tasapaksuuteen. Other Ones (Acoustic) paljastaa tietysti jo nimessään pääjekkunsa, mutta Lowlife Hero olisi kaivannut jotain muutakin piristyksekseen.

Toinen selvä ongelma on materiaalin piinaava samankaltaisuus, melodiakulkujen ja kurvien muistuttaessa kovasti toinen toisiaan. Skeittipunkissakin on kyllä tilaa varioida, kehittyä ja kokeilla, joten nyt vain rohkeammin kohti vähemmän tuttuja maisemia – ainakin toisinaan, kiitos.