Radio Supernova: Paratiisi

Soit Se Silti

Mansegazen suurin ja kaunein on tavoittanut kolmannen pitkäsoittonsa solmukohdan, löytäen samalla näemmä tien aina paratiisiin saakka. Radio Supernovan voi siis tulkita saavuttaneen yhden ja ehkä toisenkin kaarensa pään, vaan onko sateenkaaren juurella kitarapoprockin aarrearkkua? Rahallisista aarteista ja mahdollisista soittolistojen kärkitiloista en osaa sanoa sen kummempaa, mutta ainakin Radio Supernova on hionut kaavaansa pieteetillä.

Neljän vuoden takainen Tähtiin -debyytti kärsi diskantti-tyranniasta, joka ahmi melodiat ja tarttumapinnat ahnaaseen suuhunsa. Toki taustalta saattoi nähdä karttuvan potentiaalin, mutta bändi kampitti itsensä kerran toisensa jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Takaisin osoitti jo toipumisen merkkejä, vaikka kaurismäkeläinen harmaus valtaa edelleen pitikin. Missä siis olemme nyt, sanoisiko kolmas kerta jo toden?

Levyn julkaisua edeltäneet kolme sinkkua Kuoleman puutarha, Neonjuhlissa ja Aamunkoi on ripoteltu pitkin kiekkoa, vieläpä mainitussa ilmestymisjärjestyksessä. Näistä keskimmäinen on kerrassaan herttainen kitarapoprokkis, mutta todellisen yllätyksen järjesti ensinnä mainittu, jonka vetävässä goottipoprockissa ja puolipostpunkissa palaset naksahtivat kohdalleen. Näissä bileissä Radio Supernova ei ainoastaan rokkaa ja ravistele, vaan myös svengaa kuin taikasieniä popsinut hirvi.

Eivätkä juhlat pääty sinkkujen takavalojen kadottua mutkien taakse, sillä säästeliäämmin liitävät Rastaat pitävät katseet kiinni taivaissa ja ankkuriraita Paratiisi lunastaa suuren nimensä sekä koko plus kuuden minuutin mittansa ilman pienintäkään puristusta. Avaukseksi sijoitettu Aavikko oli, ja on edelleen, monin tavoin kynnysraita. Iso ja äänekäs siivu ei ole albumin pehmeintä ja helpoimmin lähestyttävää materiaalia, mutta ehkäpä kuulijat vain pitää viskata syvään päätyyn.

Kokonaisuus on kahdeksassa raidassaan ja himpun alle 37 minuutissaan yhtäältä helposti haltuun otettava, mutta myös riittävän määrän yllätyksiä tarjoava. En ole edelleen täysin varma biisijärjestyksen kaikista osasista, mutta yhtä kaikki: Paratiisi on selvästi bändin laadukkain ja tasapainoisin tuotos tähän mennessä.