Terveet Kädet: Kaikki kaikkia vastaan

Svart

Terveet Kädet teki paluun! Bändi on tosin ollut erinäisine taukoineenkin olemassa jo niin kauan, että vaadittaisiin huomattavan pitkäaikainen poissaolo tai jokin lopullinen ratkaisu ennen kuin se todella tuntuisi lopettaneen. Pitkäikäisyys kun ei hardcore punkin saralla ole se bändeille tyypillisin ominaisuus.

Luonnollisesti ainoaan alkuperäisjäseneen Läjä Äijälään vahvasti personoituva akti on muuttunut tyylilllisesti kokoonpanojensa mukana, ja puhutellut eri kuulijoita eri tavalla kenties riippuen siitä mitä vaihetta itse kukin on sattunut ensimmäisenä kuulemaan. Selvää toki on, että mieltymykset painottuvat helposti bändin klassisimpiin levyihin, mutta se on vain kertaantuva muistutus siitä, miten olennaisista levyistä onkaan kyse.

Pidätä tuota aasinsiltaa hetki, kun tuumin vielä hetken yhtyeen erityislaatuisuutta. Kaiken järjen mukaan TK:n olisi pitänyt olla 1980-luvun alkupuolen aikalaistensa joukossa se outolintu, joka jäi äänekkäämpien räyhääjien muassa vaille huomiota, painui syvemmäs marginaaliin ja sai lopulta vuosia myöhemmin kunnianpalautuksen kun keräilijöiden harmiksi yhtyeen koko tuotanto koottiin kauniiksi ja laadukkaaksi boksiksi. Näin ei tietenkään (sitä boksia lukuunottamatta) käynyt, sillä TK onnistui olemaan enemmän.

2000-luvun vaihteessa kirjastosta Ääretön Propaganda -kokoelmaa kotiin kiikuttaessani oli mahdotonta aavistaa, että punkin syvimpään päähän aiottu sukellus oli alku paljon pitkäaikaisemmalle matkalle, jonka varrella ei snorkkelista, räpylöistä tai aina happipulloistakaan ole ollut kauheasti hyötyä… joten mitäs niistä.

Terveiden Käsien merkityksellisyys nimittäin kulminoituu, jos sitä tarkastelee puhtaasti underground-yhtyeenä. Kyseessä on suorastaan erinomainen innostuksen lähde omintakeiselle mekkaloinnille seuraavista syistä johtuen:

1. Resepti on yksinkertainen niin kuin se on myös iätön: ”Stooges-riffejä Dischargen tempolla”, ja sitten halutusta aiheesta napakka teksti, biisin optimimitta siinä 25 sekuntia – 1 minuutti ja 30 sekuntia.
2. Aihe on vapaa: saa olla nihilististä poliittista räyhäämistä, mutta myös fetissit, kauhuelokuvat, hallusinaatiot, mielenterveyden salat, tai vaikka se niin kovin mystinen sängyn pituus käyvät aivan yhtä hyvin.
3. Jos mistään näistä tekee mieli tekstejä rustata, todennäköisyys sosiaaliseen ulkopuolisuuteen on missä tahansa yhteisössä jo aika suuri, mutta ehkäpä siinä myös piilee yksi TK:lle ominainen merkityksellisyys: etpä ole sittenkään yksin – Kädet suojelee.

Mainittu resepti pitää kutinsa vielä vuonna 2023 – onpa uudella pitkäsoitolla mukana jopa bändin alkuperäisen kitaristin Timo ”Tiimo” Wiikin sävellys Eristäytyminen. Musiikillisesti yhtyeen ilmaisu on toisaalta sopivasti päivittynyt. Vahvoja viitteitä matalavireiseen crustiin, nahkahousujen nivushielle haiskahtavaan hevimetalliin niin kuin myös mustanpuhuvaan sludgeen saakka on istutettu pitkin kuulohermoja kutkuttavaa räyhäretkeä. Kokonaisuus on suorastaan yllättävän kimurantti, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että 16 biisin pituisella levyllä mutkia saa ja pitääkin tulla vastaan, kestosta riippumatta.

Huomionarvoisinta on, että viitteet eivät jää vain vilkaisuiksi. TK on kunnostautunut erityisesti sovituksissa, eikä kaihda suorastaan outoja ratkaisuja. Näistä kulmakarvoja hypäyttää etenkin Haaskalinnun pika-ambientiksi rönsyävä c-osa. Rohkeat otteet vahvistavat tuntemusta, että bändi on panostanut materiaaliin kaikkensa, ja tehnyt täysiverisen paluun. Omissa kirjoissani Kaikki kaikkia vastaan on sen sorttinen albumi, joka herättää vanhan rakkauden uuteen loistoon.

Olkoonkin, että lopputulos ei välttämättä ole termin perinteisessä merkityksessä kaunista katsottavaa, ei se kokemuksen arvokkuutta millään tapaa hetkauta. Juuri tällaista sensuroimatonta sisäistä rönsyilyä tämä sirpaleinen, ahdistava ja uuvuttava maailman aika kaipaa, joten toivotan Terveet Kädet takaisin koko sydämestäni.

Ole mitä lystäät, kunhan et keskinkertainen.