Kalervo Riviera: Trapetsia ratakiskoilla

Alakulttuuritalo

Kalervo Riviera, tuo Itä-Helsingin melankolisten poprock-tunteiden tulkki, esitteli itsensä onnistuneesti debyyttisinkullaan Sopivat oireet. Kyseisen esikoisen ja ensimmäisen pitkäsoiton väliin ehti kiilata kuun alussa vielä toinenkin sinkku, ja mistäpä muustakaan Vuosaari-kappale kertoo kuin metrosta ja lapsuudesta.

Kyseinen biisi, kuten oikeastaan koko debyyttikiekko, pohtii syntyjä syviä itähelsinkiläisyydestä ja suuremmassa kuvassa suomalaisuudesta. Omien rajojen ymmärtämisestä ja elon kummiin oikkuihin reagoimisesta, jota kutsutaan myös joissain yhteyksissä normaaliksi elämäksi. Jokaisen arkihan on yhdenlaista normaalia, olkoot se sitten kuinka kumman tuntuista tahansa ulkopuolelta katsottuna.

Rajallisesti rahaa ja Koiranilma osuvat taatusti monen elon herkkiin pisteisiin, eikä lämpimästi soiva poprock pyri sen kummemmin kiskomaan lööppimäisiä heittoja irti arjen tuskaisuudesta. Riviera onkin hiukan sivussa seisova kertojaääni, ostarien käytävillä harppova hahmo ja kadulla nopeasti vastaan tuleva jokamies, joka näyttää etäisesti tutulta jostain, kun vain muistaisi mistä…

Kalervo Riviera on itse asiassa henkilö ja tarkemmin ottaen kitaristi/vokalisti, samannimisessä yhtyeessä soittavat hänen kanssaan rumpali/vokalisti Tyko Haapala ja basisti Miika Kyyrö. Yhdessä kolmikko on säveltänyt kaikki siivut, sekä sovittanut ne koskettimia kiekolla soittavan Harri Taittosen kanssa. Eli vaikka tekstit ovat suurimmaksi osaksi Rivieran kynästä, on musiikillista muotoa työstänyt kolme muutakin henkilöä. Niinpä Trapetsia ratakiskoilla kuulostaa positiivisella tavalla bändilevyltä.

Loska saa lentää ja kura maalata maisemaa, mutta Kultaisissa raameissa kaikki asettuu kuin luonnostaan kohdilleen. Katseessasi hymy uskaltaa siirrellä jalkojaan tanssimaisemman rytmin sykkeellä ja notkeasti kääntyilee myös Richterin asteikko, jolla voi kuulemma mitata ihmisen tunteitakin.

Melankolista ja kaihoista soundia tulee kuin luonnostaan aseteltua 70-luvun orgaanisen kitarapoprockin isoon ja angloamerikkalaiseen kuvaan. Suomalaisuus ja itähelsinkiläisyys ovatkin kokeneet evoluution muutosvoimat sitten Kaurismäkien elokuvien, vaikka sama kantamuoto lienee vaikuttavan kummankin taustalla. Etenkin rytmien puolella eloisuus aiheuttaa yllättäviä energiapurkauksia, joista saanee syyttää/kiittää Tykoa, joka tunnetaan myös joissain piireissä Tykopaattina.