Bleak Moments: Bleak Moments

Keijo Pasanen Productions

Bleak Moments on jyväskyläläinen indierock-yhtye, jonka listaamat vaikutteet ovat samaan aikaan yllättäviä ja tuttuja. Tietysti angloamerikkalainen kitararock 70-luvulta aina näihin päiviin on olennainen osa kaavasta, mutta Mike Leigh -leffat olivat allekirjoittaneen yllättänyt maininta. Käsitelläänhän niissä toisaalta elon kurjempia puolia ja arjen raskautta, minkä lisäksi yhtyeen nimi on sama kuin Leighin esikoisohjauksen.

Debyyttialbumin kymmenen raitaa kulkevat säröisempien ja surisevampien kitaravallien reunoja, mutta muistavat tuoda jokaiseen numeroon mukaan tuhdin annoksen melodisuutta. Vokalisti ei varsinaisesti huuda, muttei toisaalta laula perinteisen puhtaastikaan, vaan ennemminkin sylkee sanoja suustaan angstisuuden pitoisuuksien vaihdellessa. Kitarat vastaavat tekstien huutoon, eikä rytmiryhmäkään soita pelkkää peruskomppia taustalla. Jenkkibändien skeittirock ja pari astetta psykedeelisempi kalifornialainen rantameininki ovatkin rautaisesti hallussa.

Vaan mitä löytyy muodon takaa, mihin parhaat iskut riittävät? Hieman yllättäen albumia edeltäneistä sinkuista kolme on viskattu kiekon loppumetreille. Eikä siinä mitään, sillä näin vinyylilevyn B-puoli päättyy ainakin nousujohteisissa tunnelmissa päätösraita Summer Breezen puhallellessa lämpimämpiä tuuliaan vasten kasvoja. Vinyylin kumpikin puoli on siis tasaisen vahva, mikä nostaa pisteitä hallitun ja harkitun kokonaisuuden puolesta. Toinen kysymys tietysti on, että jaksaako kukaan näinä digin tasapäistäminä aikoina enää kuunnella levyä sinne asti?

Alun rynnäkössä All the Green ja Everything Stands ovat perusraitoja, vaikka jälkimmäisen melodiakulussa sorjuutta kiistatta onkin. Näin vasta viimesyksyinen sinkkuveto Falling Leaves iskee mielestäni riittävän syvälle, herättäen takovalla muodollaan vastakaikua. Musiikin muoto on Bleak Momentsin tapauksessa niin mahdottoman perinteistä jenkkikitararockia, että näissä karkeloissa laadun on vastaisuudessa noustava huomattavasti korkeammaksi, jotta bändi voi erottua massasta edukseen.

Song For You jyrää mukavasti ja viimeiseksi sinkuksi nostettu You Could Be God jyrkentää myös lupaavasti soundia, joten katsotaan mitä debyyttipitkäsoiton jälkeen tapahtuu.