Jori Larres: Waves

Post-Rift

Jori Larres pit�� yll� huimaa julkaisuvauhtia. Piti ihan tarkistaa, ett� Waves on jo per�ti kuudes pitk�soitto elektronisen instrumentaalimusiikin uupumattomalta arkkitehdilta. Matka vuoden 2019 Parallels-albumilta on ollut yht��lt� v�rik�s ja monipuolinen, toisaalta taas yll�tt�v�nkin lyhyt.

Larresin luomat ��nimaisemat ovat j�lleen vahvan elokuvallisia ja Waves on selv�sti teosmaisempi kokonaisuus, pitk�lti samassa hengess� kuin viime vuoden ensimm�inen pitk�soitto Intervals. Tuolloin Larres tuntui palaavan my�s osittain takaisin yhten�isemp��n muotoon, rytmisten kokeilujen ja sirpaloituneen kerroksellisuuden j��dess� pois kuvioista.

Waves onkin rauhallisempi kuin monet edelt�j�ns�. Se on kiistatta ehyempi ja selke�rajaisempi, keskittyen elementtiens� sis�avaruuksiin suuremmalla maltilla. On tietysti t�ysin makuasia, ett� py�riik� Invisibles jo tarpeettomankin uskollisesti pienten kuvioidensa ymp�rill�, mutta yhtym�t Mike Oldfieldin harmillisen aliarvioituun Incantations-albumiin tuntuvat leijuvan yht� sitke�sti ilmassa.

Mik�li olisin sattunut saamaan arvioitavakseni vinyylilevyn, olisin taatusti arvostanut viel� enemm�n B-puolen k�ynnist�v�n Colliden osuutta kaksipuolisessa kokonaisuudessa. Rytmillisesti aktiivisempi raita nousee hitaasti jaloilleen ja hallitsee koko kahdeksan minuutin kestonsa tilannetta muuntuen ja muuttuen, kunnes maalailevampi Primitives ottaa viestikapulan vastaan ja kohoaa tilavammalle taivaalle.

Waves pelaa rohkean niukalla soundipaletilla, eik� levy ensimm�isill� kuuntelukerroilla tuntunut niink��n pitk�soitolta kuin ennemminkin poikkeuksellisen pitk�lt� EP-levylt�. Nimiraidan sulkiessa hitaasti koko levyn yll�tyn kerran toisensa j�lkeen, kuinka nopeasti t�m�n kolmivarttisen kiekon kanssa aika kulkeekaan.