Shame: Food for Worms

Dead Oceans

Haluan tehdä heti alkuun selväksi, että lontoolaisen Shamen reilun viiden vuoden takainen Songs of Praise on allekirjoittaneelle moderni klassikko. Edes brittiläisen musiikkimedian iänikuinen rummutus seuraavasta suuresta rockin kuninkaasta ei onnistunut tuolloin vesittämään bändin huimaa iskuvoimaa.

Kaikella on kuitenkin hintansa, minkä nuorista hepuista koostunut orkesteri sai nopeasti huimata. Menestys ja maine kasvoivat niin valtaisiksi, että se miltei poltti bändin loppuun ja ajoi osan jäsenistä äärimmäisiin tilanteisiin. Menestyskrapulasta syntynyt Drunk Tank Pink olikin jo huterampi kokonaisuus, vaikka levyllä hetkensä kiistatta olivatkin.

Olisin kovasti halunnut pitää bändin kolmannesta pitkäsoitosta enemmän, kuin mitä tällä hetkellä siitä pidän. Levyn löyhänä teemana on kuolevaisuus, kuolema ja näiden lopullisten asioiden herättämät moninaiset tunnot ihmislapsissa. Kaukana ovat siis nuoruuden kuvitelmat omasta kuolemattomuudesta, kaiken muuttumattomuudesta ja muuntumattomuudesta. Tervetuloa siis loppuelämäänne, tuntuu albumi toteavan. Toivottavasti nautitte alamäestä, koska se ei tulle loppumaan ennen suurta tuntematonta.

Siinä missä kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa keskittyivät nuorille miehille ominaisesti oman navan ympärille, omiin huoliin, omiin rakkauksiin, omiin murheisiin on Food for Worms levy maailmasta, ystävistä, kaikesta siitä jota on kertojan ympärillä. Se on häpeilevä teos, omat puutteet ja vaillinaisuudet tiedostava joukko lauluja, joita kuunnellessa ei voi välttyä satunnaisilta myötähäpeän tunnoilta – vai osuvatko tikat liiankin lähelle taulun keskustaa? Hmm, tuon jokainen voinee tahollaan itse päättää.

Rosoinen kitararock on rauhoittunut, vauhti tasaantunut ja maisemat harmaantuneet, mikä yhtäältä sopiikin albumin teemaan. Vaan mitä on tullut polttavan energisen postpunkin rinnalle, mikä on korvannut lähes noisen sukuiset kitarahyökkäykset? Periaatteessa monet raidat ovat edelleen nopeita, energisiäkin, mutta vaikka kuinka räyhätään ja rällätään, niin jokin on muuttunut. Eikä se jokin taida olla vain vastaanottavassa päässä.

Sinkkukaksikko Fingers of Steel / Six-Pack avaa kyllä albumin räjähtävällä voimalla, mutta kymmenen raidan ja vajaan kolmen vartin läjää kitararockin roiskeita on haastavaa kutsua millään tasolla eheäksi kokonaisuudeksi. Tai edes samaan suuntaan räpiköiväksi parveksi. The Fall of Paulin vimmainen postpunk vakuuttaa ja bändin mittapuilla hämmentävän rauhallinen Different Person ovat taatusti tekijöilleen tärkeitä numeroita.

Food for Worms on kuitenkin murroshetken levy, rikkoutuneen ja hiljalleen eheytyvän mosaiikin palasten joukko, joka toiminee myöhemmin enemmänkin viitteenä tämän jälkeen tapahtuneille asioille – ehkäpä suurille ja merkittävillekin sellaisille.