Antti Lötjönen: Circus/Citadel

We Jazz Records

Ajatellaan jazzia, ajatellaan vapaasti ja mitä tahansa voi syntyä, ainakin jos kaavassa on mukana basisti/säveltäjä Antti Lötjönen, sekä hänen tiukka Quintet East -kokoonpanonsa. Vajaa kolme vuotta sitten ilmestynyt Quintet East -albumi saattoi jäädä pandemian jalkoihin, mutta ennakkoluulottoman räiskyvää ja värikästä kiekkoa ei niin vain unohdakaan.

Joulun alla toisen pitkäsoiton ensimmäisenä sinkkuna ilmestynyt (for) Better People teki heti pelin selväksi. Svengiheiluri pamahti täyteen vauhtiin, kun Verneri Pohjolan trumpetti yhdessä Jussi Kannasteen ja Mikko Innasen saksofonien kanssa toimivat seremoniamestareina, eikä tylsää hetkeä ole tiedossa nytkään.

Instrumentaaliraidat seuraavat toisiaan uniikkien musiikkihelmien asettuessa kohdilleen. Kuulijan osuus on tässä kaikessa vain istua, omaksua ja nauttia, eikä kaikkia vikkelästi liikkuvia palloja voi saada haltuun ensimmäisellä kuuntelukerralla. Circus/Citadel onkin kuin labyrintti, jonka käytävillä kannattaa viettää aikaa rauhassa, nauttien. Koskaan et voi olla varma mitä seuraavan mutkan ja kulman takaa tulee, joten uppoudu hetkeen, tiedosta ääniympäristösi ja anna korviesi imeä kaikkea kuulemaansa paniikitta.

Albumin avaava kolmiosainen Circus/Citadel -kappaletrio on jo itsessään maailma maailmassa, levy levyssä, ääniseikkailu sisemmän järjestelmän lähimmillä planeetoilla. Kuuleman mukaan soittajille on jätetty sovituksissa tarkoituksella tilaa reagoida, eikä huuto ole jäänyt vaille vastausta. Rumpali Joonas Riippa on mainio tutkapari Lötjöselle, jonka basso vahtii alati taustalla, tunkematta kuitenkaan alleviivaavasti parrasvaloihin.

Itse albumin otsikko viittaa runoilija Paul Celanin teokseen, mutta sanaleikin takaa löytyy myös ideaa. Elämämme saattaa joskus olla yhtä sirkusta, josta haluaisimme vain päästä pois ja jonka häly uuvuttaa meidät. Silloin kodin pitäisi sanontaa myötäilläkseni olla linnani, turvapaikkani ja rauhoittumisen tyyssija, joka auttaa taas jatkamaan seuraavan kierroksen sirkuksen hullunmyllyssä.

Tuota rauhan sanomaa välittää etenkin Ode to the Undone, sekä ankkuriksi valittu It Goes On, joiden seesteisissä iltasoundeissa voi kuulla vaikka puiden huminaa ja aloilleen asettuvan luonnon ääniä. Tai missä oma linnasi sitten ikinä sijaitseekaan.