Time Primer: Artefact

Omakustanne

Moni haluaisi nimet� itsens� progressiivisen metallin suureksi taituriksi, jolla riitt�� rahkeita t�ytt�� mitk� tahansa areenat. Ja mik�p�s sit� est�� julistuksia antamasta, mutta kovasti kilpaillussa genress� puheet ovat harvemmin t�ysin tekojen veroisia. Kotimainen Time Primer uskoo omaan asiaansa siin� m��rin, ett� eteenp�in pusketaan hartiapankin voimin, mist� kumarrus b�ndin suuntaan. Kun kaikki on niin sanotusti peliss�, tulee sanomaa kuunneltua tarkemmin � tai n�in ainakin allekirjoittanut toimii.

Debyyttialbumin ennusmerkith�n ovat olleet mit� suotuisampia. Tutustuin Time Primerin koukeroiseen mutta melodiseen metalliin jo esikois-EP Obstinaten my�t�. Pikkukiekko osoittautui taiten rakennetuksi nelj�n raidan paketiksi, jolla kaikki oli jo kohdillaan. Yht��n biisi� EP:lt� ei ole kuitenkaan otettu mukaan albumille, eiv�tk� pikkukiekkoa seuranneet sinkutkaan ole mahtuneet mukaan, vaikka niist� olisi saanut kasaan jo enemm�t puolet pitk�soitosta.

Helppo tie ei ole kuitenkaan Time Primerin tie, ja terve kunnianhimo tuo toisen sulan ryhm�n hattuun. Kolme vuotta ty�stetty levykokonaisuus on nimenomaan kokonaisuus, jolta on hankala l�yt�� heikkoa kohtaa tai turhaa h�tt��. Biisit polveilevat orgaanisen tuntuisesti, tahtilaji vaihtuu, melodiat ja riffit kietoutuvat mutkikkaasti, eik� lopputulos silti kuulosta rahtuakaan sotkuiselta tai sekavalta. Monipuoliset vokaalit suosivat ns. puhtaampaa ilmaisua, mutta voimaa ja rosoakin osataan kyll� tarpeen vaatiessa tuoda kuvaan.

Levy on syntynyt synkkin� aikoina, planeettamme k�rsiess� murheista toinen toisensa per��n, mutta Artefactista ei dystooppista saa mielest�ni v��nt�m�ll�k��n. Ja t�m� on positiivinen asia useammallakin tasolla, koska yksist��n se nostaa b�ndi� genrens� sis�ll�. Toki hankaliakin aiheita k�sitell��n, vaan varjoja t�ydent�v�t aina valot ja itse n�en kokonaisuuden suorastaan toiveikkaana.

Tuhdimmalla metallimoottorilla jyrisev� sinkkubiisi Riddle Me This toimii oivana jakolinjana, jonka takana eeppisempi What If saattaa nousta kuin luonnostaa ylemm�s. Toinen selv� saranakohta, ehk� hiukan yll�tt�v�kin sellainen, on loppulevylt� l�ytyv� rauhallisempi The Harbinger, jonka vanavedess� jylh� Aligning Hearts saa sulkea albumin.

Artefact on 55 minuutin mitassaan melkoinen teos, joka avautuu kuitenkin jo ensimm�isill� kuuntelukerroilla kuin vieh�tt�vin lohkopalapeli. Albuminsa kirjoittanut, sovittanut, ��nitt�nyt ja miksannut yhtye pit�� muistakin langoista tiukasti kiinni, mik� on osaltaan varmasti mahdollistanut n�in tihe�n ja silti avaran kokonaisuuden syntymisen. Hattua p��st�, ja korkealle, sill� n�ill� n�yt�ill� kelpaa t�hd�t� aina vain ylemm�s.