Heinonen & Aikamme Mieskuvat: Aikamiehen elämästä

Eclipse Music

Karjala takas! kajahti vuoden alussa korviini, kun Heinonen & Aikamme Mieskuvat heijasteli kitaravetoisella poprockillaan suomalaisen keski-ikäistyvän miehen tuntoja. Nyt paremmin jazzpianistina tunnetuksi tulleen Aapo Heinosen uusi bändi tarjoaa kahdeksan muuta siivua suomalaisen miehen sielunmaisemista, joissa on runsaasti tilaa myös syvemmille pohdinnoille. Ei ole helppoa olla mies, ei etenkään näinä päivinä.

Jo viime vuoden lopulla ensimmäiseksi sinkuksi ehtinyt Mä uhriudun jatkaa samoilla linjoilla, menneiden aikojen uroksen kummastellessa ja vierastaessa ympärilleen syntynyttä uutta todellisuutta. Nyt ei puristella enää tuosta vaan mimmejä takamuksista, eivätkä (ääri)oikealle kallistuvat mielipiteet synnytä kuin negatiivista verkkopalautetta. Miksi maailma muuttui, voi miksi, vaikertaa uhriutuva luomakunnan kruunu.

Mikäänhän ei ole varmempaa kuin muutos, joten mitä tehdä? No, jäniksen vuotta nykyhetkeen sovittava Somehiljaisuus on tietysti yksi vastaus, joka saapuu meille ihasteltavaksi smoothisti svengaavan kevytsoulpopin muodossa. Kirkkaat bleiserit vilkkuvat silmissä, kunnes hiljaiseksi laulelmaksi siistitty Armeijalaulu pistää paletit harmaiksi, vaan eihän sielläkään enää tehdä vain pojista vain miehiä.

Onko tässä siis kaikki, eikö suomalainen mies pysty muuta tekemään kuin valittamaan? Olisiko vastaus Joulumielenterveyskeskuspuistossa, jossa joulu suoritetaan aivan uudenlaisilla tavoilla. Ironiaahan tämä tietysti on, onhan? Orwellmaisessa painajaisessa voi sentään nauttia elosta, kun omatunto on hiljennetty muutamalla kympillä. Kyllä sitten voi taas lennellä ympäri planeettaa, kun lamput on vaihdettu uusiksi LEDeiksi ja suoritettu henkilökohtainen kierrätysviisiminuuttinen, kuten Ilmastotekosia nokkelasti oivaltaa.

Levyä voisi syyttää synkäksi, ellei se sattuisi päättymään kuten päättyy. Vastarakennetuilla uusilla alueilla tarinoiden mies saattaa jo löytää paikkansa, vaikka valosaaste ahdistaa ja unettomuus vaivaa. Levollisen popin syke ja pehmoiset soundit toimivat sentään tyynynä, jolle laskea päänsä. Ja kun ankkuriraita Suomalainen rakkauslaulu soi, saattaa suoraan sydämestä kummunnut tunnustus tuoda kyyneleen kuin huomaamatta silmäkulmaan.

Aikamiehen elämästä on kokoelma pieniä tarinoita, hetkiä huomaamattomien elämien suurista ihmeistä. Arjen puuduttavasta tavallisuudesta, muuttumisen, keskiluokkaistumisen ja kasvamisen kivuliaisuudesta. Ei se ole helppoa, eikä toisaalta vaikeaakaan, koska hetkittäin tästä kaikesta syntyy myös jotain upeaa.