Nyrkkitappelu: Ongelmanuorten sävellahja

Blast Of Silence

Tästä se lähtee! -julistuksella kajahtaa Nyrkkitappelun viides levy käyntiin, eikä suomenkielisen punketirokettirollin loppu siinnä horisontissa. Nyrkkitappelu on niitä bändejä, joiden kohdalla kannattaa vain kytkeä hienojakoisemmat filtterit pois päältä ja antaa palaa, koska jos tekstejä pohtisi vähäänkään kriittisemmin ja ’aikuisemmin’, niin… no joo.

Otetaan siis mehukattia kahvasta ja Kyykkyviini korkatkoon tunnelman. Melodisen punkrockin kaikki mahdolliset tartuntakoukut viuhuvat ilmassa, kun nelikko Kuivala-Pöllönen-Giovanni-Lavonen tekee minkä osaa ja Antaa tulla vaan. Albumi potkaistaan käyntiin peräti neljän sinkun hittiparaatilla, johon kuuluu myös ensiluokkaisesta ohjelmajulistuksesta käyvä Farkkuhaarniska, vaan eiväthän juhlat suinkaan alkurynnäkköön vielä pääty.

Poliisiautossa hakee nostattavaa vibaa, kun ilmaisella kyydillä mennään ja taksikin tulee selätettyä sinivuokkojen kyytipalvelulla. Ironian ja satiirin määriä voi vain arvailla, kun Hjalliksen purjeveneen ’lainaamisesta’ haaveillaan ja muutenkin yllytetään kansalaistottelemattomuuteen. Hymy viipyy kuitenkin naamoilla halki tilanteen kuin tilanteen, eikä Nyrkkitappelun touhusta voi oikeasti suuttua. Eihän?

Maailma tekstien takana on myös kohdillaan, sillä kaikesta kohkaamisesta huolimatta sävellyskynä on pysynyt tiukasti hyppysissä. Ja kun kappaleiden sinänsä simppeleiltä vaikuttavia rakenteita lähtee käymään läpi tiheämmällä kammalla, niin tarttuvia melodioita ja tiukkaa soittoahan sieltä paljastuu. Hiukan jenkkityyppinen ja sopivan popahtava punkrock raikaa asenteella, rosoisuuden ollessa kohdillaan. Toimii!