Aili Ikonen: Helposti palavaa

Laulan Music

Upean lauluäänen omaava Aili Ikonen jäi mieleen edellisen sooloalbuminsa myötä, vaikka musiikillista historiaa Ikoselta löytyy jo muutenkin. Ensimmäisenä koranasulkusyksynä ilmestynyt Suru ei oo suora viiva ei saanut kenties kaikkea ansaitsemaansa huomiota, mutta yhtä kaikki levy ja sen musiikki ovat jääneet elämään.

Neljännelle sooloalbumilleen Ikonen on hakenut kunnianhimoisesti modernin menevää pop-vibaa, orgaanista svengiä ja jazzin kaarteluita, teemojen käsitellessä sukupolvien ylittäviä elementtejä ja aiheita. Yllättävänä siirtona voi pitää kädenojennuksia kansanmusiikiksi ymmärretyn ilmaisun suuntaan, tosin Ikosen tapauksessa kaikki ainekset työstyvät sovitusten kautta suuremman kokonaisuuden osasiksi. Nyt onkin kyseessä nimenomaan albumikokonaisuus, jolla on pienten tarinoiden lisäksi isompi viestinsä.

Sanoisin avainsanan olevan aika. Kappaleissa aikakaudet risteilevät, ajan virran viedessä kunkin omaa kaarnalaivaa minne sattuma sopivaksi näkee. Voimme kyllä vaikuttaa tietyssä määrin asioihin, mutta silmäräpäyksessä kaikki voi olla toisin. Eikä tämä ole mitään inhorealismia, vaan ennemminkin kaiken syklisyyden oivaltamista ja sen syliin itsensä luovuttamista. Oman roolinsa ymmärtämistä elämän suuressa pyörässä, jossa asiat toisinaan vain tapahtuvat.

Kertoja on kaikkea muuta kuin kaikkinäkevä taustatarinoitsija, jonka edessä Peilikuva ei ole niinkään helposti tulkittavissa. Juosta juoksee mihin juoksee, tärkeintä ei ole päämäärä, vauhdista nyt puhumattakaan, vaan itse teko. Häälaulu on vangittu hetki, taian oivallus, hymy tuuleen ja kuiskaus ajan korvaan.

Klassisia eurooppalaisia tanssimusiikin kaikuja heijasteleva Pariisi (Laulu isoäidille) on toki laulu omalle isovanhemmalle, mutta myös kokonaiselle menneisyyden aikakaudelle. Ajoille, jotka ovat saaneet viime aikoina yllättäviä muistumia nykytapahtumista. Mitä enemmän asiat muuttuvat sitä enemmän ne ovat kuten ennen. Laivojen ja miesten rautaisuutta pohtiva Miehen kylkiluu onnistuu soundaamaan vanhalle hiio-hoi-iskelmälle ja Princelle samaan aikaan, mikä on jo sinällään uskomaton saavutus.

Helposti palavaa on askarruttava sarja kuvia ajassa ja ajasta. Helmeilevän ja jazzahtavan popin orgaanisuus tekee kunniaa tekstien elämänmakuisille kohtauksille. Kerrassaan upeaa.